Event topic Category: startup business

Tuloverotus

Kuvalähde

Yritys maksaa tuloveroa yrityksen verotettavan tulon perusteella. Tuloveroja maksetaan ennakkoveroina sekä tarvittaessa jäännösveroina ja ennakon täydennysmaksuna. Tuloverotukseen vaikuttaa  yritysmuoto. Arvonlisäveroa suoritetaan yleensä kuukausittain myynnin ja ostojen perusteella. Arvonlisäverotuksessa yritysmuodolla ei ole merkitystä. Yrittäjällä voi olla omassa tuloverotuksessaan sekä ansiotuloja että pääomatuloja.

Pääomatuloja ovat yrittäjän henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä, vuokrauksesta tai tuotoista saatavat tulot. Tällaisia ovat esimerkiksi korkotulot ja vuokratulot,  luovutusvoitot sekä pörssiyhtiöstä saadut osingot. Myös osa yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan yritystulosta, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen tuloosuudesta sekä tavallisen osakeyhtiön jakamasta osingosta on pääomatuloa. Yrityksen varallisuudesta riippuu, kuinka suuri tämä osuus on. Pääomatulon vero on 30 prosenttia enintään 30 000 euron pääomatulojen osalta ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. Ansiotuloja ovat muun muassa palkka, eläke, etuus (esimerkiksi opintoraha ja kotihoidon tuki) ja korvaus (esimerkiksi työttömyyskorvaus). Ansiotulon vero on progressiivinen eli veroprosentti nousee, kun tulot kasvavat. Toisin sanoen suurituloisilla on suurempi veroprosentti kuin pienituloisilla. Ansiotulosta menevä vero muodostuu valtionverosta, kunnallisverosta ja mahdollisesta kirkollisverosta.

Kunnallisveron ja kirkollisveron määrä riippuu kunnasta ja seurakunnasta. Lisäksi verotuksen yhteydessä maksetaan YEL-työtulon perusteella 1,30 prosenttia sairaanhoitomaksua ja 0,95 prosenttia  päivärahamaksua (vuonna 2017).

 

Tuloverotus eri yritysmuodoissa

Tutustu yritysmuotojen verotuskäytäntöihin oheisista asiakohdista.

Asiakohdat

Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Yksityisen elinkeinonharjoittajan yrityksestä saama tulo verotetaan hänen omana tulonaan. Osa yritystulosta on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Yritystulo jaetaan ansio- ja pääomatuloksi yrityksen nettovarallisuuden perusteella (nettovarallisuus = elinkeinotoimintaan liittyvät varat – velat). Pääomatulo-osuus lasketaan kaavalla = 20 % x (edellisen tilikauden nettovarallisuus + 30 % x viimeisen 12 kuukauden aikana maksetut palkat). Loppuosa yritystulosta on ansiotuloa. Yrittäjä voi valita, että pääomatuloa on vain 10 prosenttia nettovarallisuudesta tai että koko yritystulo on ansiotuloa. Ennen yritystoiminnan tulon jakamista tehdään viiden prosentin yrittäjävähennys yritystoiminnan tuloksesta. Se on elinkeinonharjoittajalle verotonta tuloa. Yritystoiminnan aloittamisvuonna pääomatulo-osuus lasketaan ensimmäisen tilikauden päättymishetken nettovarallisuuden mukaan. Ansiotulo on monella yrittäjällä keveämmin verotettua kuin pääomatulo.

Jos puolisot työskentelevät yrityksessä yhdessä, jaetaan yritystulo puolisoiden kesken. Yritystulon ansiotulo-osuus jaetaan puolisoille työpanosten suhteessa ja pääomatulo-osuus nettovarallisuusosuuksien mukaan. Yritystulon pääomatulo-osuudesta menee veroa 30 prosenttia, mikäli elinkeinonharjoittajan kaikki pääomatulot ovat enintään 30 000 euroa ja 34 prosenttia 30 000 euroa ylittävältä osalta. Ansiotulo-osuus lasketaan yhteen yrittäjän muiden ansiotulojen kanssa, ja yrittäjä maksaa kaikkien ansiotulojensa yhteismäärästä veroa progressiivisen veroasteikon mukaan. Oheinen esimerkki avaa asiaa yksityisen elinkeinoharjoittajan verotuksesta. Huomaathan, että verotuskäytännöt voivat muuttua ja uusimmat tiedot saa verottajan verkkopalvelusta.

 

 

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole tuloverotuksessa erillisiä verovelvollisia. Ne antavat kyllä oman veroilmoituksensa, jonka mukaan lasketaan yhtiön verotettava tulo. Tämä tulo jaetaan yhtiömiesten tulo-osuuksiksi, joista yhtiömiehet maksavat veroa. Yhtiömiehiä ei sen sijaan veroteta heidän  tekemistään yksityisotoista (heidän yhtiöstä tekemistään raha- tai tavaranostoista). Osa yhtiömiehen tulo-osuudesta on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Tulo-osuus jaetaan ansio- ja pääomatuloksi edellä, toiminimiyrittäjän kohdalla, esitetyllä kaavalla ja yhtiömiehelle kuuluvan varallisuusosuuden perusteella. Ennen yritystoiminnan tulon jakamista pääoma- ja ansiotuloon, tehdään viiden prosentin  yrittäjävähennys yritystoiminnan tuloksesta. Se on yhtiömiehelle verotonta tuloa. Pääomatulo-osuudesta menee veroa 30 prosenttia, mikäli elinkeinonharjoittajan kaikki pääomatulot vuodessa ovat enintään 30 000 euroa, ja 34 prosenttia 30 000 euroa ylittävältä osalta. Ansiotulo-osuus lasketaan yhteen yhtiömiehen muiden ansiotulojen kanssa ja yhtiömies maksaa kaikkien ansiotulojensa yhteismäärästä veroa  progressiivisen veroasteikon mukaan. Kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies saa yleensä yhtiöstä korkoa sijoittamalleen pääomalle. Tällainen tulo on äänettömälle yhtiömiehelle pääomatuloa. Äänetön yhtiömies voi saada yhtiöstä myös palkkaa, tai hänelle voidaan yhtiösopimuksessa määritellä jaettavaksi osa yhtiön tuloksesta.

Osakeyhtiö

Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiön tulot verotetaan yhtiön omina tuloina, eivätkä ne vaikuta yksittäisen osakkaan verotukseen. Tällä hetkellä osakeyhtiö maksaa  tuloksestaan veroa 20 prosenttia. Osakeyhtiön osakkaat voivat nostaa osakeyhtiöstä varoja joko palkkana tai osinkona. Verovapaat yksityisotot eivät ole osakeyhtiössä mahdollisia. Osakkaiden rahalainat  yhtiöstä ovat yleensä osakeyhtiölain vastaisia. Yhtiö voi jakaa voittovaroja osakkailleen osinkoina. Verotus riippuu siitä, kuinka paljon jaetaan ja mikä on osakkeen arvo. Osakkeen matemaattinen arvo  lasketaan osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden nettovarallisuuden perusteella. Osakeyhtiön nettovarallisuuteen luetaan kaikki yhtiön omaisuus, muukin kuin elinkeinotoimintaa palveleva ns. EVL-omaisuus. EVL-omaisuus on yhtiön omaisuutta, jonka verottaja katsoo kiinteästi kuuluvan yrityksen liiketoiminnan harjoittamiseen. Muu omaisuus voi olla esimerkiksi asunto-osakkeita tai säästöjä, joita ei tarvita yritystoiminnan rahoittamiseen. Jos osinko mahtuu kokonaisuudessaan 8 prosentin tuoton sisälle, se on osakkaalle 25 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia on verovapaata. Siltä osin kuin osinko ylittää 150 000 euroa per osakas, osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Jos yhtiö jakaa osinkoa enemmän kuin 8 prosentin tuoton osakkeen matemaattiselle arvolle, 8 prosenttia ylittävästä osasta 75 prosenttia verotetaan ansiotulona ja 25 prosenttia on verovapaata. Ennakonpidätys osingosta on ilmoitettava ja maksettava Verohallinnolle siltä  verokaudelta, jolloin osinko on yhtiökokouksen päätöksen mukaan nostetttavissa. Osingon todellisella nostamisajankohdalla ei ole merkitystä.

 

 

 

Ennakkoperintärekisteri

Henkilö tai yritys, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, rekisteröidään Verohallinnon ennakkoperintärekisteriin. Ilmoittautuminen tapahtuu perustamisilmoituksella tai muutosilmoituslomakkeella, jos yrityksellä on jo Y-tunnus. Ennakkoperintärekisteriin pääsee, jos yrityksellä tai yrityksen vastuuhenkilöillä ei ole laiminlyöntejä verotuksessa. Verohallinto voi myös poistaa yrityksen ennakkoperintärekisteristä, jos tämä ei huolehdi veronmaksusta, ilmoitusvelvollisuudesta, kirjanpitovelvollisuudesta tai muista velvollisuuksistaan, jotka liittyvät verotukseen. Vain tavarakauppaa harjoittavalle yritykselle ennakkoperintärekisteröinti ei ole pakollinen. Kun elinkeinonharjoittaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen toimeksiantajansa ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä työkorvauksista, jotka hän maksaa. Mutta yrittäjän asiakkaalla on oikeus kotitalousvähennykseen vain silloin, kun työkorvauksen saava yrittäjä on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteriin kuulumisen voi tarkistaa maksuttomasta YTJ-yrityshausta (www.ytj.fi). Ennakkoperintärekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja huolehtii veroistaan itse maksamalla yleensä  kuukausittain ennakkoveroa.

Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen

Oma-aloitteisia veroja ovat esimerkiksi arvonlisävero ja työnantajasuoritukset. Nämä tulee yrityksen itse laskea, ilmoittaa ja maksaa Verohallintoon säännöllisesti yrityksen verokauden mukaan. Ilmoitus tulee antaa, jos yritys kuuluu arvonlisävero- tai työantajarekisteriin, vaikka suorituksia ei joltakin verokaudelta olisi syntynyt – esimerkiksi yrityksellä ei ole ollut toimintaa tai palkanmaksua. Verokausi on pääsääntöisesti kalenterikuukausi. Yleinen eräpäivä sekä ilmoituksille että maksuille on kuukauden 12. päivä. Ilmoitukset tulee antaa sähköisesti ja suoritukset maksaa esimerkiksi Verohallinnon OmaVero-palvelussa.

Yhteenveto: Yritysmuotojen verotus

  • Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, joiden tulos verotetaan yrityksen tulona.
  • Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole erillisiä verovelvollisia, vaan yhtiön verotettava tulo jaetaan yhtiösopimuksen mukaisesti yhtiömiesten tulo-osuuksiksi, joista yhtiömiehet maksavat veroa.
  • Yksityisen elinkeinonharjoittajan yrityksestä saama tulo verotetaan hänen henkilökohtaisena tulonaan.

 

Arvonlisävero

Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä sisällyttää eli laskee mukaan tavaran tai palvelun myyntihintaan. Arvonlisäverovelvollisia ovat lähes kaikki, jotka liiketoiminnan muodossa harjoittavat tavaroiden tai palvelujen myyntiä. Palvelun myyntiä on esimerkiksi tarjoilu-, konsultointi- ja kuljetuspalvelu.

 

 

Arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävätoiminta on mainittu arvonlisäverolaissa erikseen. Niihin liittyvistä hankinnoista ei saa myöskään vähentää arvonlisäveron osuutta. Tällaisia toimintoja ovat muun
muassa

  • kiinteistöjen ja osakehuoneistojen myynti ja vuokraus
  • terveyden- ja sairaanhoitopalvelut sekä sosiaalihuoltopalvelut
  • arvonlisäverolaissa erikseen määritellyt koulutuspalvelut
  • rahoitus- ja vakuutuspalvelut
  • arvonlisäverolaissa erikseen määritellyt tekijänoikeuksista ja esiintymisistä saadut korvaukset
  • postin yleispalvelut.

Jos yritys myy ainoastaan näitä tavaroita tai palveluja, se ei ole arvonlisäverovelvollinen, eikä sen tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi. Mikäli yritys harjoittaa ulkomaankauppaa, sen myynnin arvonlisävero on yleensä nolla prosenttia, mutta sillä on vähennysoikeus hankintoihin sisältyvään arvonlisäveroon. Yrittäjä tilittää valtiolle arvonlisäverot, jotka hän on kerännyt myynnin yhteydessä ja joista  hän on vähentänyt omien ostojensa arvonlisäverot. Arvonlisäverolaki edellyttää pääsääntöisesti suoriteperusteisuutta eli arvonlisävero kohdistuu siihen ajankohtaan, jolloin myynti tai osto tosiasiallisesti  tapahtuu. Vuoden 2017 alusta yrityksillä, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, on mahdollisuus tilittää myynnistä suoritettava arvonlisävero ja ostoista vähennettävä arvonlisävero maksuperusteisesti. Näin yritys voi kohdistaa myynneistä suoritettavan ja ostoista vähennettävän arvonlisäveron sille kuukaudelle, jolloin yritys saa maksun myynnistään tai se maksaa ostamansa tavaran tai palvelun.

Yritys voi siis itse valita, tilittääkö se arvonlisäveron suorite- vai maksuperusteisesti. Toisaalta mikrokokoiset liikkeen- ja ammatinharjoittajat saavat noudattaa maksuperusteista arvonlisäverotilitystä sen perusteella, että niiltä ei kirjanpitolaissa vaadita tilinpäätöstä. Se, kumpaa menettelyä soveltaa, vaikuttaa vähennyssääntöihin ja tilinpäätöskäsittelyyn. Jos yrityksen liikevaihto jää kahdentoista kuukauden mittaiselle tilikaudelle laskettuna alle 10 000 euron, sen ei tarvitse ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi. Yrittäjän kannattaa olla realistinen, kun hän arvioi yrityksen liikevaihdon suuruutta. Jos 10 000 euron raja ylittyy, vaikka yrittäjä on arvioinut, että liikevaihto on pienempi, täytyy arvonlisävero maksaa takautuvasti tilikauden alusta alkaen. Lisäksi tulee viivästysmaksuja. Myöskään ostotuotteiden  arvonlisäveroja ei voi vähentää, mikäli yritys ei ole arvonlisäverovelvollinen. Yrittäjä voi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi myös, vaikka liikevaihto olisi alle 10 000 euroa kahdentoista kuukauden tilikaudessa. Arvonlisäverosta saa alarajahuojennuksen, jos yrityksen tilikauden liikevaihto jää alle 30 000 euron. Kun yrityksen tilikauden liikevaihto on enintään 10 000 euroa, yritys saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron. Tilitettävällä verolla tarkoitetaan tilikauden myynnin verojen ja ostojen verojen erotusta. Alarajahuojennukseen oikeuttavaa liikevaihtoa laskettaessa mukaan ei lueta  arvonlisäveron osuutta.

 

Jos liikevaihto on vähintään 10 000 euroa, mutta alle 30 000 euroa, lasketaan huojennus seuraavasti:

Jos arvonlisäverovelvollinen yrittäjä ostaa toiselta verovelvolliselta tavaran tai palvelun, jonka hintaan sisältyy arvonlisäveroa, hän voi vähentää tämän arvonlisäveron siitä verosta, jonka hän tilittää valtiolle.  Näin voi tehdä silloin, kun näitä tavaroita tai palveluja käytetään arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Ostosta täytyy silloin olla olemassa lasku tai käteiskuitti, josta näkyy, että hintaan on sisältynyt vero ja  veron määrä eriteltynä verokantojen mukaan. Arvonlisäverosta tuonnissa, viennissä ja muissa kansainvälisissä tilanteissa on säädetty erikseen. Näissä tapauksissa kannattaa selvittää asiat verotoimiston tai  kirjanpitäjän kanssa. Rakennuspalvelujen ja metalliromun myynnissä on Suomessa käytössä niin sanottu käännetty verovelvollisuus. Myyjän lasku on ilman arvonlisäveroa ja ostaja lisää arvonlisäveron omaan suoritettavaan arvonlisäveroonsa ja vähentää sen vähennettävässä arvonlisäverossa, jos hankinta tulee vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.

Verovelkarekisteri

Verovelkarekisteri on julkinen palvelu, josta voi tarkastaa tiedot minkä tahansa yrityksen ja yksityisen elinkeinonharjoittajan veroveloista ja oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen laiminlyönneistä. Verovelkarekisterin tietoja pääsee katsomaan Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän verkkopalvelun kautta (www.ytj.fi). Yritysten tiedot ovat kaikkien katsottavissa. Sen sijaan elinkeinonharjoittajien (toiminimien) verovelkatietoja voivat katsoa vain tunnistautuneet käyttäjät. Tunnistautuminen tapahtuu Katso-tunnisteella. Haku tapahtuu nimellä tai Y-tunnuksella. Verovelkarekisterissä olevan verovelan julkaisuraja on 10 000 euroa.

 

 

Liiketoimintaosaaminen: Tuloverotus

Kuvalähde

Yritys maksaa tuloveroa yrityksen verotettavan tulon perusteella. Tuloveroja maksetaan ennakkoveroina sekä tarvittaessa jäännösveroina ja ennakon täydennysmaksuna. Tuloverotukseen vaikuttaa  yritysmuoto. Arvonlisäveroa suoritetaan yleensä kuukausittain myynnin ja ostojen perusteella. Arvonlisäverotuksessa yritysmuodolla ei ole merkitystä. Yrittäjällä voi olla omassa tuloverotuksessaan sekä ansiotuloja että pääomatuloja.

Pääomatuloja ovat yrittäjän henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä, vuokrauksesta tai tuotoista saatavat tulot. Tällaisia ovat esimerkiksi korkotulot ja vuokratulot,  luovutusvoitot sekä pörssiyhtiöstä saadut osingot. Myös osa yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan yritystulosta, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen tuloosuudesta sekä tavallisen osakeyhtiön jakamasta osingosta on pääomatuloa. Yrityksen varallisuudesta riippuu, kuinka suuri tämä osuus on. Pääomatulon vero on 30 prosenttia enintään 30 000 euron pääomatulojen osalta ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. Ansiotuloja ovat muun muassa palkka, eläke, etuus (esimerkiksi opintoraha ja kotihoidon tuki) ja korvaus (esimerkiksi työttömyyskorvaus). Ansiotulon vero on progressiivinen eli veroprosentti nousee, kun tulot kasvavat. Toisin sanoen suurituloisilla on suurempi veroprosentti kuin pienituloisilla. Ansiotulosta menevä vero muodostuu valtionverosta, kunnallisverosta ja mahdollisesta kirkollisverosta.

Kunnallisveron ja kirkollisveron määrä riippuu kunnasta ja seurakunnasta. Lisäksi verotuksen yhteydessä maksetaan YEL-työtulon perusteella 1,30 prosenttia sairaanhoitomaksua ja 0,95 prosenttia  päivärahamaksua (vuonna 2017).

 

Tuloverotus eri yritysmuodoissa

Tutustu yritysmuotojen verotuskäytäntöihin oheisista asiakohdista.

Asiakohdat

Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Yksityisen elinkeinonharjoittajan yrityksestä saama tulo verotetaan hänen omana tulonaan. Osa yritystulosta on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Yritystulo jaetaan ansio- ja pääomatuloksi yrityksen nettovarallisuuden perusteella (nettovarallisuus = elinkeinotoimintaan liittyvät varat – velat). Pääomatulo-osuus lasketaan kaavalla = 20 % x (edellisen tilikauden nettovarallisuus + 30 % x viimeisen 12 kuukauden aikana maksetut palkat). Loppuosa yritystulosta on ansiotuloa. Yrittäjä voi valita, että pääomatuloa on vain 10 prosenttia nettovarallisuudesta tai että koko yritystulo on ansiotuloa. Ennen yritystoiminnan tulon jakamista tehdään viiden prosentin yrittäjävähennys yritystoiminnan tuloksesta. Se on elinkeinonharjoittajalle verotonta tuloa. Yritystoiminnan aloittamisvuonna pääomatulo-osuus lasketaan ensimmäisen tilikauden päättymishetken nettovarallisuuden mukaan. Ansiotulo on monella yrittäjällä keveämmin verotettua kuin pääomatulo.

Jos puolisot työskentelevät yrityksessä yhdessä, jaetaan yritystulo puolisoiden kesken. Yritystulon ansiotulo-osuus jaetaan puolisoille työpanosten suhteessa ja pääomatulo-osuus nettovarallisuusosuuksien mukaan. Yritystulon pääomatulo-osuudesta menee veroa 30 prosenttia, mikäli elinkeinonharjoittajan kaikki pääomatulot ovat enintään 30 000 euroa ja 34 prosenttia 30 000 euroa ylittävältä osalta. Ansiotulo-osuus lasketaan yhteen yrittäjän muiden ansiotulojen kanssa, ja yrittäjä maksaa kaikkien ansiotulojensa yhteismäärästä veroa progressiivisen veroasteikon mukaan. Oheinen esimerkki avaa asiaa yksityisen elinkeinoharjoittajan verotuksesta. Huomaathan, että verotuskäytännöt voivat muuttua ja uusimmat tiedot saa verottajan verkkopalvelusta.

 

 

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole tuloverotuksessa erillisiä verovelvollisia. Ne antavat kyllä oman veroilmoituksensa, jonka mukaan lasketaan yhtiön verotettava tulo. Tämä tulo jaetaan yhtiömiesten tulo-osuuksiksi, joista yhtiömiehet maksavat veroa. Yhtiömiehiä ei sen sijaan veroteta heidän  tekemistään yksityisotoista (heidän yhtiöstä tekemistään raha- tai tavaranostoista). Osa yhtiömiehen tulo-osuudesta on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Tulo-osuus jaetaan ansio- ja pääomatuloksi edellä, toiminimiyrittäjän kohdalla, esitetyllä kaavalla ja yhtiömiehelle kuuluvan varallisuusosuuden perusteella. Ennen yritystoiminnan tulon jakamista pääoma- ja ansiotuloon, tehdään viiden prosentin  yrittäjävähennys yritystoiminnan tuloksesta. Se on yhtiömiehelle verotonta tuloa. Pääomatulo-osuudesta menee veroa 30 prosenttia, mikäli elinkeinonharjoittajan kaikki pääomatulot vuodessa ovat enintään 30 000 euroa, ja 34 prosenttia 30 000 euroa ylittävältä osalta. Ansiotulo-osuus lasketaan yhteen yhtiömiehen muiden ansiotulojen kanssa ja yhtiömies maksaa kaikkien ansiotulojensa yhteismäärästä veroa  progressiivisen veroasteikon mukaan. Kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies saa yleensä yhtiöstä korkoa sijoittamalleen pääomalle. Tällainen tulo on äänettömälle yhtiömiehelle pääomatuloa. Äänetön yhtiömies voi saada yhtiöstä myös palkkaa, tai hänelle voidaan yhtiösopimuksessa määritellä jaettavaksi osa yhtiön tuloksesta.

Osakeyhtiö

Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiön tulot verotetaan yhtiön omina tuloina, eivätkä ne vaikuta yksittäisen osakkaan verotukseen. Tällä hetkellä osakeyhtiö maksaa  tuloksestaan veroa 20 prosenttia. Osakeyhtiön osakkaat voivat nostaa osakeyhtiöstä varoja joko palkkana tai osinkona. Verovapaat yksityisotot eivät ole osakeyhtiössä mahdollisia. Osakkaiden rahalainat  yhtiöstä ovat yleensä osakeyhtiölain vastaisia. Yhtiö voi jakaa voittovaroja osakkailleen osinkoina. Verotus riippuu siitä, kuinka paljon jaetaan ja mikä on osakkeen arvo. Osakkeen matemaattinen arvo  lasketaan osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden nettovarallisuuden perusteella. Osakeyhtiön nettovarallisuuteen luetaan kaikki yhtiön omaisuus, muukin kuin elinkeinotoimintaa palveleva ns. EVL-omaisuus. EVL-omaisuus on yhtiön omaisuutta, jonka verottaja katsoo kiinteästi kuuluvan yrityksen liiketoiminnan harjoittamiseen. Muu omaisuus voi olla esimerkiksi asunto-osakkeita tai säästöjä, joita ei tarvita yritystoiminnan rahoittamiseen. Jos osinko mahtuu kokonaisuudessaan 8 prosentin tuoton sisälle, se on osakkaalle 25 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia on verovapaata. Siltä osin kuin osinko ylittää 150 000 euroa per osakas, osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Jos yhtiö jakaa osinkoa enemmän kuin 8 prosentin tuoton osakkeen matemaattiselle arvolle, 8 prosenttia ylittävästä osasta 75 prosenttia verotetaan ansiotulona ja 25 prosenttia on verovapaata. Ennakonpidätys osingosta on ilmoitettava ja maksettava Verohallinnolle siltä  verokaudelta, jolloin osinko on yhtiökokouksen päätöksen mukaan nostetttavissa. Osingon todellisella nostamisajankohdalla ei ole merkitystä.

 

 

 

Ennakkoperintärekisteri

Henkilö tai yritys, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, rekisteröidään Verohallinnon ennakkoperintärekisteriin. Ilmoittautuminen tapahtuu perustamisilmoituksella tai muutosilmoituslomakkeella, jos yrityksellä on jo Y-tunnus. Ennakkoperintärekisteriin pääsee, jos yrityksellä tai yrityksen vastuuhenkilöillä ei ole laiminlyöntejä verotuksessa. Verohallinto voi myös poistaa yrityksen ennakkoperintärekisteristä, jos tämä ei huolehdi veronmaksusta, ilmoitusvelvollisuudesta, kirjanpitovelvollisuudesta tai muista velvollisuuksistaan, jotka liittyvät verotukseen. Vain tavarakauppaa harjoittavalle yritykselle ennakkoperintärekisteröinti ei ole pakollinen. Kun elinkeinonharjoittaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen toimeksiantajansa ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä työkorvauksista, jotka hän maksaa. Mutta yrittäjän asiakkaalla on oikeus kotitalousvähennykseen vain silloin, kun työkorvauksen saava yrittäjä on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteriin kuulumisen voi tarkistaa maksuttomasta YTJ-yrityshausta (www.ytj.fi). Ennakkoperintärekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja huolehtii veroistaan itse maksamalla yleensä  kuukausittain ennakkoveroa.

Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen

Oma-aloitteisia veroja ovat esimerkiksi arvonlisävero ja työnantajasuoritukset. Nämä tulee yrityksen itse laskea, ilmoittaa ja maksaa Verohallintoon säännöllisesti yrityksen verokauden mukaan. Ilmoitus tulee antaa, jos yritys kuuluu arvonlisävero- tai työantajarekisteriin, vaikka suorituksia ei joltakin verokaudelta olisi syntynyt – esimerkiksi yrityksellä ei ole ollut toimintaa tai palkanmaksua. Verokausi on pääsääntöisesti kalenterikuukausi. Yleinen eräpäivä sekä ilmoituksille että maksuille on kuukauden 12. päivä. Ilmoitukset tulee antaa sähköisesti ja suoritukset maksaa esimerkiksi Verohallinnon OmaVero-palvelussa.

Yhteenveto: Yritysmuotojen verotus

  • Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, joiden tulos verotetaan yrityksen tulona.
  • Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole erillisiä verovelvollisia, vaan yhtiön verotettava tulo jaetaan yhtiösopimuksen mukaisesti yhtiömiesten tulo-osuuksiksi, joista yhtiömiehet maksavat veroa.
  • Yksityisen elinkeinonharjoittajan yrityksestä saama tulo verotetaan hänen henkilökohtaisena tulonaan.

 

Arvonlisävero

Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä sisällyttää eli laskee mukaan tavaran tai palvelun myyntihintaan. Arvonlisäverovelvollisia ovat lähes kaikki, jotka liiketoiminnan muodossa harjoittavat tavaroiden tai palvelujen myyntiä. Palvelun myyntiä on esimerkiksi tarjoilu-, konsultointi- ja kuljetuspalvelu.

 

 

Arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävätoiminta on mainittu arvonlisäverolaissa erikseen. Niihin liittyvistä hankinnoista ei saa myöskään vähentää arvonlisäveron osuutta. Tällaisia toimintoja ovat muun
muassa

  • kiinteistöjen ja osakehuoneistojen myynti ja vuokraus
  • terveyden- ja sairaanhoitopalvelut sekä sosiaalihuoltopalvelut
  • arvonlisäverolaissa erikseen määritellyt koulutuspalvelut
  • rahoitus- ja vakuutuspalvelut
  • arvonlisäverolaissa erikseen määritellyt tekijänoikeuksista ja esiintymisistä saadut korvaukset
  • postin yleispalvelut.

Jos yritys myy ainoastaan näitä tavaroita tai palveluja, se ei ole arvonlisäverovelvollinen, eikä sen tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi. Mikäli yritys harjoittaa ulkomaankauppaa, sen myynnin arvonlisävero on yleensä nolla prosenttia, mutta sillä on vähennysoikeus hankintoihin sisältyvään arvonlisäveroon. Yrittäjä tilittää valtiolle arvonlisäverot, jotka hän on kerännyt myynnin yhteydessä ja joista  hän on vähentänyt omien ostojensa arvonlisäverot. Arvonlisäverolaki edellyttää pääsääntöisesti suoriteperusteisuutta eli arvonlisävero kohdistuu siihen ajankohtaan, jolloin myynti tai osto tosiasiallisesti  tapahtuu. Vuoden 2017 alusta yrityksillä, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, on mahdollisuus tilittää myynnistä suoritettava arvonlisävero ja ostoista vähennettävä arvonlisävero maksuperusteisesti. Näin yritys voi kohdistaa myynneistä suoritettavan ja ostoista vähennettävän arvonlisäveron sille kuukaudelle, jolloin yritys saa maksun myynnistään tai se maksaa ostamansa tavaran tai palvelun.

Yritys voi siis itse valita, tilittääkö se arvonlisäveron suorite- vai maksuperusteisesti. Toisaalta mikrokokoiset liikkeen- ja ammatinharjoittajat saavat noudattaa maksuperusteista arvonlisäverotilitystä sen perusteella, että niiltä ei kirjanpitolaissa vaadita tilinpäätöstä. Se, kumpaa menettelyä soveltaa, vaikuttaa vähennyssääntöihin ja tilinpäätöskäsittelyyn. Jos yrityksen liikevaihto jää kahdentoista kuukauden mittaiselle tilikaudelle laskettuna alle 10 000 euron, sen ei tarvitse ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi. Yrittäjän kannattaa olla realistinen, kun hän arvioi yrityksen liikevaihdon suuruutta. Jos 10 000 euron raja ylittyy, vaikka yrittäjä on arvioinut, että liikevaihto on pienempi, täytyy arvonlisävero maksaa takautuvasti tilikauden alusta alkaen. Lisäksi tulee viivästysmaksuja. Myöskään ostotuotteiden  arvonlisäveroja ei voi vähentää, mikäli yritys ei ole arvonlisäverovelvollinen. Yrittäjä voi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi myös, vaikka liikevaihto olisi alle 10 000 euroa kahdentoista kuukauden tilikaudessa. Arvonlisäverosta saa alarajahuojennuksen, jos yrityksen tilikauden liikevaihto jää alle 30 000 euron. Kun yrityksen tilikauden liikevaihto on enintään 10 000 euroa, yritys saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron. Tilitettävällä verolla tarkoitetaan tilikauden myynnin verojen ja ostojen verojen erotusta. Alarajahuojennukseen oikeuttavaa liikevaihtoa laskettaessa mukaan ei lueta  arvonlisäveron osuutta.

 

Jos liikevaihto on vähintään 10 000 euroa, mutta alle 30 000 euroa, lasketaan huojennus seuraavasti:

Jos arvonlisäverovelvollinen yrittäjä ostaa toiselta verovelvolliselta tavaran tai palvelun, jonka hintaan sisältyy arvonlisäveroa, hän voi vähentää tämän arvonlisäveron siitä verosta, jonka hän tilittää valtiolle.  Näin voi tehdä silloin, kun näitä tavaroita tai palveluja käytetään arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Ostosta täytyy silloin olla olemassa lasku tai käteiskuitti, josta näkyy, että hintaan on sisältynyt vero ja  veron määrä eriteltynä verokantojen mukaan. Arvonlisäverosta tuonnissa, viennissä ja muissa kansainvälisissä tilanteissa on säädetty erikseen. Näissä tapauksissa kannattaa selvittää asiat verotoimiston tai  kirjanpitäjän kanssa. Rakennuspalvelujen ja metalliromun myynnissä on Suomessa käytössä niin sanottu käännetty verovelvollisuus. Myyjän lasku on ilman arvonlisäveroa ja ostaja lisää arvonlisäveron omaan suoritettavaan arvonlisäveroonsa ja vähentää sen vähennettävässä arvonlisäverossa, jos hankinta tulee vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.

Verovelkarekisteri

Verovelkarekisteri on julkinen palvelu, josta voi tarkastaa tiedot minkä tahansa yrityksen ja yksityisen elinkeinonharjoittajan veroveloista ja oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen laiminlyönneistä. Verovelkarekisterin tietoja pääsee katsomaan Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän verkkopalvelun kautta (www.ytj.fi). Yritysten tiedot ovat kaikkien katsottavissa. Sen sijaan elinkeinonharjoittajien (toiminimien) verovelkatietoja voivat katsoa vain tunnistautuneet käyttäjät. Tunnistautuminen tapahtuu Katso-tunnisteella. Haku tapahtuu nimellä tai Y-tunnuksella. Verovelkarekisterissä olevan verovelan julkaisuraja on 10 000 euroa.

 

 

Yrityksen kirjanpito ja tilinpäätös

Kirjanpitolain mukaan kaikki yritykset ovat kirjanpitovelvollisia. Yrittäjän kannattaa ulkoistaa kirjanpito eli ostaa palvelu tilitoimistolta, jotta hän voi itse keskittyä tulojen hankkimiseen. Tilitoimistoa valittaessa on hyvä pitää mielessä, että yrittäjä on lopulta vastuussa myös tilitoimiston tekemän kirjanpidon oikeellisuudesta. Siksi yrittäjän tulee ymmärtää yrityksen taloudenpidosta edes perusasiat. Kirjanpitolaissa yritykset jaetaan mikroyrityksiin, pienyrityksiin ja suuryrityksiin. Tässä käsitellään pääasiassa mikroyrityksiä ja pienyrityksiä. Näille on laadittu omat tilinpäätössäännökset uudistetussa kirjanpitolaissa.

Kokoluokille on seuraavat rajat:

Pienyritys

  • Taseen loppusumma 6 000 000 euroa
  • Liikevaihto 12 000 000 euroa
  • Tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä.

Jos enintään yksi edellä mainituista rajoista ylittyy kahdessa peräkkäisessä tilinpäätöksessä, on kyseessä pieni kirjanpitovelvollinen.

Mikroyritys

  • Tase 350 000 euroa
  • Liikevaihto 700 000 euroa
  • Tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä.

Jos enintään yksi edellä mainituista rajoista ylittyy kahdessa peräkkäisessä tilinpäätöksessä, on kyseessä mikrokokoinen kirjanpitovelvollinen.

Juokseva kirjanpito

Juokseva kirjanpito eli kuukausikirjanpito, joka hoidetaan tilikauden aikana, perustuu tositteisiin. Tositteita ovat muun muassa myyntilaskut, ostolaskut, palkkalaskelmat, käteiskuitit ja tiliotteet. Tositteet voivat olla joko paperisia tai sähköisiä. Tilitoimisto hoitaa yleensä kirjanpidon ja palkanlaskennan. Yrittäjän tehtäväksi jää kirjoittaa myyntilaskut ja maksaa ostolaskut sekä seurata myyntisaatavia. Nämäkin työt yhä useammin ulkoistetaan tilitoimistoon. Yrittäjä on vastuussa tositteiden lainmukaisuudesta. Hyvänä apuna yrittäjän tuottamien tositteiden laatimiseen on taloushallintojärjestelmä.  Yksinkertaisimmillaan taloushallinnon järjestelmä on ohjelma, jolla voi tehdä laskut. Perinteisten paperisten laskujen lisäksi ohjelmalla tulisi olla mahdollista lähettää laskut myös sähköisesti. Parhaimmillaan taloushallinnon järjestelmä tuottaa kirjanpidon aineiston tilitoimistolle suoraan raporttina tai yhteensopivaan järjestelmään tositteina. Yrittäjän kannattaa sopia mahdollisimman selvästi kirjanpitäjänsä  kanssa, mitä yrittäjä tekee itse, mitä kirjanpitäjä tekee yrittäjän puolesta ja kuinka yrittäjä toimittaa kirjanpitoaineiston. Kannattaa aina vaatia kirjallinen sopimus, alalla on laajasti käytössä KL2004-sopimusehdot. Aineiston välittäminen kirjanpitäjälle tulee olla helppoa tai jopa automaattista. Jos yrittäjä ja kirjanpitäjä käyttävät samaa ohjelmistoa, tietoa ei erikseen siirretä ja kirjanpidon tositteita ei  tarvitse kirjata uudelleen. Tällöin kirjanpito on jatkuvasti ajan tasalla ja kirjanpitäjän työ helpottuu. Jos yrittäjä ja tilitoimisto käyttävät omia ohjelmiaan, toimitetaan kirjanpitoaineisto tositteina tai  tiivistelmäraportteina. Valittu toimintatapa määrittää myös yrittäjän ja tilitoimiston vastuun valmiista kirjanpidosta.

Ammatin- ja liikkeenharjoittaja ei ole velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, mikäli sekä päättyneellä, että sitä edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

  • Taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa.

  • Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa.

  • Palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.

Yhdenkertainen kirjanpito on pääpiirteissään vain yrityksen tulojen ja menojen kirjausta, josta syntyy tuloslaskelma. Muiden kuin edellä mainittujen ammatin- ja liikkeenharjoittajien täytyy pitää kahdenkertaista kirjanpitoa. Kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa sitä, että jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille, eli debet- (veloituskirjaus-) ja kredit- (hyvityskirjaus-) tilille. Tästä syntyy tuloslaskelma ja tase.

Tilikausi

Yrityksen tilikausi on normaalisti 12 kuukautta. Ensimmäinen tilikausi voi olla pidempi kuin 12 kuukautta, ei kuitenkaan yli 18 kuukautta. Ensimmäinen tilikausi voi olla myös lyhyempi kuin 12 kuukautta. Yrityksen tilikausi voi olla myös muu kuin kalenterivuosi (esimerkiksi 1.4.–31.3.). Tilikautta voi toiminnan aikana tarvittaessa muuttaa, jolloin sen pituus poikkeaa 12 kuukaudesta. Ammatin- ja  liikkeenharjoittajan tilikausi on kuitenkin aina kalenterivuosi (1.1.– 31.12.), jos tämä ei pidä kahdenkertaista kirjanpitoa ja laadi tilinpäätöstä vähintään mikrosäännösten mukaan.

Tilitoimistot

Yrittäjän kannattaa aina ottaa tilitoimisto tai kirjanpitäjä hoitamaan kirjanpitoa, jotta hän voi itse käyttää aikansa tulojen hankkimiseen. Yleensä tilitoimistot ovat lakisääteisen kirjanpidon,  arvonlisäverotuksen ja yritysverotuksen asiantuntijoita. Tilitoimisto voi tarvittaessa hoitaa myös palkanlaskennan ja palkkakirjanpidon. Pienelle yritykselle on tärkeää myös kassavirran suunnittelun asiantuntemus. Tilitoimiston valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin näihin asioihin. Katso lisätietoja osoitteesta www.taloushallintoliitto.fi >Tilitoimistoasiointi.

Tilinpäätös

Kun tilikausi on päättynyt, tehdään tilinpäätös neljän kuukauden sisällä tilikauden päättymisestä tai aiemmin, jos veroilmoituksen antaminen niin edellyttää. Suuryritykset laativat myös toimintakertomuksen. Pienyrityksen tilinpäätökseen sisältyvät tuloslaskelma, tase ja tilinpäätöksen liitetiedot sekä luettelo kirjanpidoista ja aineistoista. Kaikki nämä asiakirjat noudattavat kirjanpitolain (KPL), kirjanpitoasetuksen
(KPA) tai pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista annettua asetusta (PMA) ja yhteisölakien tarkkoja muotomääräyksiä. Yhtiön tai osuuskunnan hallitus ja toimitusjohtaja, henkilöyhtiön  vastuunalaiset yhtiömiehet tai yksityinen elinkeinonharjoittaja hyväksyvät tilinpäätöksen, ja suuryrityksillä toimintakertomuksen, allekirjoituksellaan. Jos yrityksessä on tilintarkastaja, hän tarkastaa  kirjanpidon ja yhtiön hallinnon sekä kirjoittaa tarkastuskertomuksen.

Tilinpäätös sisältää tuloslaskelman, taseen ja tilinpäätöksen liitetiedot sekä luettelon kirjanpidoista ja aineistoista.

Osakeyhtiössä osakkaat vahvistavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen yhtiökokouksessa tai kirjallisella asiakirjalla. Osuuskunnassa jäsenet vahvistavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen osuuskunnan kokouksessa tai kirjallisella asiakirjalla. Henkilöyhtiössä ei tarvitse pitää muodollista kokousta, sillä tilinpäätöksen allekirjoittavat vastuunalaiset yhtiömiehet. Sama koskee yksityistä  elinkeinonharjoittajaa.

Tilinpäätöstä ei tarvitse laatia sellaisen ammatin- ja liikkeenharjoittajan, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta  raja-arvosta tilinpäätöspäivänä:

  • Taseen loppusumma 350 000 euroa

  • Liikevaihto 700 000 euroa

  • Tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä

Tilintarkastus

Tilintarkastusvelvollisuus koskee avoimia yhtiöitä, kommandiittiyhtiöitä, osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Yksityisten elinkeinonharjoittajien eli liikkeen- ja ammatinharjoittajien ei tarvitse valita tilintarkastajaa.

Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastaja voidaan kuitenkin jättää valitsematta pienessä yrityksessä, jos sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

  • Taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa

  • Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa

  • Palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.

Tilintarkastus on siis pakollinen niissä yhtiöissä ja osuuskunnissa, joissa edellä mainittu raja ylittyy. Perustettavan yrityksen yhtiöjärjestykseen, sääntöihin tai yhtiösopimukseen voidaan sisällyttää  tilintarkastajaa koskeva määräys, vaikka laki ei tilintarkastajaa edellyttäisi. Jos tilintarkastajaa ei kuitenkaan haluta valita, ei määräyksiä tilintarkastajasta kannata ottaa mukaan. Silti tilintarkastaja voidaan valita, jos niin halutaan.

Jos tilintarkastaja valitaan, on valittava hyväksytty tilintarkastaja eli KHT tai HT-tilintarkastaja taikka tilintarkastusyhteisö. Lisätietoja saat osoitteista www.prh.fi > Tilintarkastusvalvonta ja suomentilintarkastajat.fi. Jos osuuskunnassa ei ole tilintarkastajaa, sillä on oltava osuuskunnan kokouksen valitsema toiminnantarkastaja. Säännöissä voidaan määrätä toisinkin. Jos yrityksellä on tilintarkastaja, hänen on tehtävä tilintarkastuksen jälkeen merkintä tilintarkastuksesta tilinpäätökseen. Lisäksi tilintarkastaja antaa päivätyn ja allekirjoitetun tilintarkastuskertomuksen tarkastetusta tilinpäätöksestä.

TILINPÄÄTÖKSEN REKISTERÖINTI

Yritysten velvollisuus ilmoittaa tilinpäätös julkistettavaksi kaupparekisterissä vaihtelee yritysmuodoittain. Osakeyhtiön ja osuuskunnan on ilmoitettava tilinpäätös kaupparekisteriin joko veroilmoituksen mukana tai suoraan Patentti- ja rekisterihallitukselle. Ilmoitus kaupparekisteriin on tehtävä kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilinpäätös puolestaan on vahvistettava kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Myös muiden kirjanpitovelvollisten, kuten yksityisen elinkeinonharjoittajan ja niiden avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden, on rekisteröitävä tilinpäätös,
jos päättyneellä tai sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt vähintään kaksi seuraavista rajoista:

  • Liikevaihto 12 000 000 euroa.
  • Taseen loppusumma 6 000 000 euroa.
  • Palveluksessa on keskimäärin 50 henkilöä.

 

Ilmoitus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Lisätietoja tilinpäätöksen rekisteröinnistä osoitteessa www.prh.fi > Kaupparekisteri > Tilinpäätösilmoitus.

Yhteenveto

 

Liiketoimintaosaaminen: Yrityksen kirjanpito ja tilinpäätös

Kirjanpitolain mukaan kaikki yritykset ovat kirjanpitovelvollisia. Yrittäjän kannattaa ulkoistaa kirjanpito eli ostaa palvelu tilitoimistolta, jotta hän voi itse keskittyä tulojen hankkimiseen. Tilitoimistoa valittaessa on hyvä pitää mielessä, että yrittäjä on lopulta vastuussa myös tilitoimiston tekemän kirjanpidon oikeellisuudesta. Siksi yrittäjän tulee ymmärtää yrityksen taloudenpidosta edes perusasiat. Kirjanpitolaissa yritykset jaetaan mikroyrityksiin, pienyrityksiin ja suuryrityksiin. Tässä käsitellään pääasiassa mikroyrityksiä ja pienyrityksiä. Näille on laadittu omat tilinpäätössäännökset uudistetussa kirjanpitolaissa.

Kokoluokille on seuraavat rajat:

Pienyritys

  • Taseen loppusumma 6 000 000 euroa
  • Liikevaihto 12 000 000 euroa
  • Tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä.

Jos enintään yksi edellä mainituista rajoista ylittyy kahdessa peräkkäisessä tilinpäätöksessä, on kyseessä pieni kirjanpitovelvollinen.

Mikroyritys

  • Tase 350 000 euroa
  • Liikevaihto 700 000 euroa
  • Tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä.

Jos enintään yksi edellä mainituista rajoista ylittyy kahdessa peräkkäisessä tilinpäätöksessä, on kyseessä mikrokokoinen kirjanpitovelvollinen.

Juokseva kirjanpito

Juokseva kirjanpito eli kuukausikirjanpito, joka hoidetaan tilikauden aikana, perustuu tositteisiin. Tositteita ovat muun muassa myyntilaskut, ostolaskut, palkkalaskelmat, käteiskuitit ja tiliotteet. Tositteet voivat olla joko paperisia tai sähköisiä. Tilitoimisto hoitaa yleensä kirjanpidon ja palkanlaskennan. Yrittäjän tehtäväksi jää kirjoittaa myyntilaskut ja maksaa ostolaskut sekä seurata myyntisaatavia. Nämäkin työt yhä useammin ulkoistetaan tilitoimistoon. Yrittäjä on vastuussa tositteiden lainmukaisuudesta. Hyvänä apuna yrittäjän tuottamien tositteiden laatimiseen on taloushallintojärjestelmä.  Yksinkertaisimmillaan taloushallinnon järjestelmä on ohjelma, jolla voi tehdä laskut. Perinteisten paperisten laskujen lisäksi ohjelmalla tulisi olla mahdollista lähettää laskut myös sähköisesti. Parhaimmillaan taloushallinnon järjestelmä tuottaa kirjanpidon aineiston tilitoimistolle suoraan raporttina tai yhteensopivaan järjestelmään tositteina. Yrittäjän kannattaa sopia mahdollisimman selvästi kirjanpitäjänsä  kanssa, mitä yrittäjä tekee itse, mitä kirjanpitäjä tekee yrittäjän puolesta ja kuinka yrittäjä toimittaa kirjanpitoaineiston. Kannattaa aina vaatia kirjallinen sopimus, alalla on laajasti käytössä KL2004-sopimusehdot. Aineiston välittäminen kirjanpitäjälle tulee olla helppoa tai jopa automaattista. Jos yrittäjä ja kirjanpitäjä käyttävät samaa ohjelmistoa, tietoa ei erikseen siirretä ja kirjanpidon tositteita ei  tarvitse kirjata uudelleen. Tällöin kirjanpito on jatkuvasti ajan tasalla ja kirjanpitäjän työ helpottuu. Jos yrittäjä ja tilitoimisto käyttävät omia ohjelmiaan, toimitetaan kirjanpitoaineisto tositteina tai  tiivistelmäraportteina. Valittu toimintatapa määrittää myös yrittäjän ja tilitoimiston vastuun valmiista kirjanpidosta.

Ammatin- ja liikkeenharjoittaja ei ole velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, mikäli sekä päättyneellä, että sitä edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

  • Taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa.

  • Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa.

  • Palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.

Yhdenkertainen kirjanpito on pääpiirteissään vain yrityksen tulojen ja menojen kirjausta, josta syntyy tuloslaskelma. Muiden kuin edellä mainittujen ammatin- ja liikkeenharjoittajien täytyy pitää kahdenkertaista kirjanpitoa. Kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa sitä, että jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille, eli debet- (veloituskirjaus-) ja kredit- (hyvityskirjaus-) tilille. Tästä syntyy tuloslaskelma ja tase.

Tilikausi

Yrityksen tilikausi on normaalisti 12 kuukautta. Ensimmäinen tilikausi voi olla pidempi kuin 12 kuukautta, ei kuitenkaan yli 18 kuukautta. Ensimmäinen tilikausi voi olla myös lyhyempi kuin 12 kuukautta. Yrityksen tilikausi voi olla myös muu kuin kalenterivuosi (esimerkiksi 1.4.–31.3.). Tilikautta voi toiminnan aikana tarvittaessa muuttaa, jolloin sen pituus poikkeaa 12 kuukaudesta. Ammatin- ja  liikkeenharjoittajan tilikausi on kuitenkin aina kalenterivuosi (1.1.– 31.12.), jos tämä ei pidä kahdenkertaista kirjanpitoa ja laadi tilinpäätöstä vähintään mikrosäännösten mukaan.

Tilitoimistot

Yrittäjän kannattaa aina ottaa tilitoimisto tai kirjanpitäjä hoitamaan kirjanpitoa, jotta hän voi itse käyttää aikansa tulojen hankkimiseen. Yleensä tilitoimistot ovat lakisääteisen kirjanpidon,  arvonlisäverotuksen ja yritysverotuksen asiantuntijoita. Tilitoimisto voi tarvittaessa hoitaa myös palkanlaskennan ja palkkakirjanpidon. Pienelle yritykselle on tärkeää myös kassavirran suunnittelun asiantuntemus. Tilitoimiston valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin näihin asioihin. Katso lisätietoja osoitteesta www.taloushallintoliitto.fi >Tilitoimistoasiointi.

Tilinpäätös

Kun tilikausi on päättynyt, tehdään tilinpäätös neljän kuukauden sisällä tilikauden päättymisestä tai aiemmin, jos veroilmoituksen antaminen niin edellyttää. Suuryritykset laativat myös toimintakertomuksen. Pienyrityksen tilinpäätökseen sisältyvät tuloslaskelma, tase ja tilinpäätöksen liitetiedot sekä luettelo kirjanpidoista ja aineistoista. Kaikki nämä asiakirjat noudattavat kirjanpitolain (KPL), kirjanpitoasetuksen
(KPA) tai pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista annettua asetusta (PMA) ja yhteisölakien tarkkoja muotomääräyksiä. Yhtiön tai osuuskunnan hallitus ja toimitusjohtaja, henkilöyhtiön  vastuunalaiset yhtiömiehet tai yksityinen elinkeinonharjoittaja hyväksyvät tilinpäätöksen, ja suuryrityksillä toimintakertomuksen, allekirjoituksellaan. Jos yrityksessä on tilintarkastaja, hän tarkastaa  kirjanpidon ja yhtiön hallinnon sekä kirjoittaa tarkastuskertomuksen.

Tilinpäätös sisältää tuloslaskelman, taseen ja tilinpäätöksen liitetiedot sekä luettelon kirjanpidoista ja aineistoista.

Osakeyhtiössä osakkaat vahvistavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen yhtiökokouksessa tai kirjallisella asiakirjalla. Osuuskunnassa jäsenet vahvistavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen osuuskunnan kokouksessa tai kirjallisella asiakirjalla. Henkilöyhtiössä ei tarvitse pitää muodollista kokousta, sillä tilinpäätöksen allekirjoittavat vastuunalaiset yhtiömiehet. Sama koskee yksityistä  elinkeinonharjoittajaa.

Tilinpäätöstä ei tarvitse laatia sellaisen ammatin- ja liikkeenharjoittajan, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta  raja-arvosta tilinpäätöspäivänä:

  • Taseen loppusumma 350 000 euroa

  • Liikevaihto 700 000 euroa

  • Tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä

Tilintarkastus

Tilintarkastusvelvollisuus koskee avoimia yhtiöitä, kommandiittiyhtiöitä, osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Yksityisten elinkeinonharjoittajien eli liikkeen- ja ammatinharjoittajien ei tarvitse valita tilintarkastajaa.

Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastaja voidaan kuitenkin jättää valitsematta pienessä yrityksessä, jos sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

  • Taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa

  • Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa

  • Palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.

Tilintarkastus on siis pakollinen niissä yhtiöissä ja osuuskunnissa, joissa edellä mainittu raja ylittyy. Perustettavan yrityksen yhtiöjärjestykseen, sääntöihin tai yhtiösopimukseen voidaan sisällyttää  tilintarkastajaa koskeva määräys, vaikka laki ei tilintarkastajaa edellyttäisi. Jos tilintarkastajaa ei kuitenkaan haluta valita, ei määräyksiä tilintarkastajasta kannata ottaa mukaan. Silti tilintarkastaja voidaan valita, jos niin halutaan.

Jos tilintarkastaja valitaan, on valittava hyväksytty tilintarkastaja eli KHT tai HT-tilintarkastaja taikka tilintarkastusyhteisö. Lisätietoja saat osoitteista www.prh.fi > Tilintarkastusvalvonta ja suomentilintarkastajat.fi. Jos osuuskunnassa ei ole tilintarkastajaa, sillä on oltava osuuskunnan kokouksen valitsema toiminnantarkastaja. Säännöissä voidaan määrätä toisinkin. Jos yrityksellä on tilintarkastaja, hänen on tehtävä tilintarkastuksen jälkeen merkintä tilintarkastuksesta tilinpäätökseen. Lisäksi tilintarkastaja antaa päivätyn ja allekirjoitetun tilintarkastuskertomuksen tarkastetusta tilinpäätöksestä.

TILINPÄÄTÖKSEN REKISTERÖINTI

Yritysten velvollisuus ilmoittaa tilinpäätös julkistettavaksi kaupparekisterissä vaihtelee yritysmuodoittain. Osakeyhtiön ja osuuskunnan on ilmoitettava tilinpäätös kaupparekisteriin joko veroilmoituksen mukana tai suoraan Patentti- ja rekisterihallitukselle. Ilmoitus kaupparekisteriin on tehtävä kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilinpäätös puolestaan on vahvistettava kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Myös muiden kirjanpitovelvollisten, kuten yksityisen elinkeinonharjoittajan ja niiden avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden, on rekisteröitävä tilinpäätös,
jos päättyneellä tai sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt vähintään kaksi seuraavista rajoista:

  • Liikevaihto 12 000 000 euroa.
  • Taseen loppusumma 6 000 000 euroa.
  • Palveluksessa on keskimäärin 50 henkilöä.

 

Ilmoitus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Lisätietoja tilinpäätöksen rekisteröinnistä osoitteessa www.prh.fi > Kaupparekisteri > Tilinpäätösilmoitus.

Yhteenveto

 

Laskutus ja perintä

Jos yrityksesi ei tee pelkästään käteiskauppaa, on päätettävä, miten järjestää laskutus. Myös perinnästä on huolehdittava, ellet myy laskujasi rahoitusyhtiölle.

Laskutus

Kun asiakas tilaa tuotteen, voi mennä yrityksestä riippuen 1–5 päivää ennen kuin tuote toimitetaan asiakkaalle. Lasku taas lähetetään 1–5 päivän päästä tuotteen toimituksesta. Yritysten keskinäisissä  kaupoissa (b-to-b-kauppa) maksuajasta voidaan sopia. Tyypillisesti käytetään 14–30 päivän maksuaikoja. Maksuaika saa lain mukaan ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Toisin sanoen parhaimmassakin tapauksessa menee useita viikkoja jopa yli kuukausi tilauksesta ennen kuin rahat ovat yrityksen tilillä.

1. Pyri siis laskuttamaan valmiit tavarat tai palvelut mahdollisimman pian.

Kirjaa lasku jo valmiiksi laskutusta varten tarjouksena, myyntitilauksena tai laskuluonnoksena niin aikaisin kuin mahdollista. Laskun viivästyminen viikolla saattaa viivästyttää myös rahan saantia viikon.  Nopeasti saapuva lasku antaa asiakkaalle hyvän kuvan toiminnan ammattimaisuudesta.

2. Lähetä lasku asiakkaan toivomassa muodossa.

Käytä verkkolaskua, jos asiakas niin toivoo, sähköpostia, jos olette siitä sopineet tai perinteistä paperista laskua, mikäli et ole varma, miten asiakas laskun haluaa. Muista myös lähettää laskun liitteet. Ennen laskun lähettämistä tarkista vielä, että arvonlisäverolain vaatimukset laskumerkinnöistä täyttyvät, ja että asiakkaan ja laskun tiedot ovat oikein. Asiakkaalla ei ole velvollisuutta maksaa laskua, jos tiedot ovat  väärin.

3. Huolehdi laskujen arkistoinnista.

Yrittäjä on velvollinen säilyttämään kaiken kirjanpitoaineiston kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi päättyy. Jos tilikausi on päättynyt esimerkiksi 30.4.2017, tositteita on  säilytettävä 31.12.2023 asti.

4. Älä koskaan muokkaa lähetettyä laskua.

Voit muokata laskua siihen saakka, kun lähetät laskun asiakkaallesi ja kirjanpitoon. Hyvin tehdystä laskusta asiakkaan on helppo tarkistaa, että häntä on laskutettu sovitusti. Mikäli asiakkaalle   lähetettyyn laskuun jäi virhe, tulee lasku hyvittää ja tehdä uusi lasku tilalle.

 

 

Esimerkki

Yleiset laskumerkinnät (arvonlisäverolain mukaan)

  • laskun antamispäivä
  • juokseva tunniste
  • myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
  • ostajan arvonlisäverotunniste
  • käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ja yhteisökaupassa
  • myyjän ja ostajan nimi ja osoite
  • tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
  • tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
  • veron peruste verokannoittainja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
  • verokanta
  • suoritettavan veron määrä
  • verottomuuden tai käännetyn verovelvollisuuden peruste
  • muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

 Kevennetyt laskumerkinnät riittävät, jos… 

  • laskun verollinen summa on enintään 400 euroa
  • lasku annetaan vähittäiskaupassa tai muussa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa
  • lasku koskee tarjoilupalvelua tai henkilökuljetuksia, ei kuitenkaan edelleen myytäviksi tarkoitettuja palveluja
  • on kyse pysäköintimittareiden tai muiden vastaavien laitteiden tulostamista tositteista.

Kevennetyt laskumerkinnät ovat laskun antamispäivä, myyjän nimi ja Y-tunnus, myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne, suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain.

Perintä

Perintä on keino kotiuttaa avoimet saatavat yritykselle. Laskun eräpäivän määrittäminen Jos asiakkaasi ei maksa, on lähettävä maksumuistutus. Kuluttajasaatavassa laskun lähettämisen ja eräpäivän välille on jäätävä vähintään 14 päivää. Mikäli lasku jää maksamatta, maksullisen muistutuksen kuluttajalle voit lähettää aikaisintaan 14 päivän kuluttua laskun eräpäivästä. Yritysten välisessä perinnässä maksumuistutuksen lähettämiselle ei ole säädetty aikarajoja. Jos asiakkaasi ei maksa, on lähettävä maksumuistutus. Yleensä yritys itse lähettää yhden tai kaksi maksumuistutusta ennen saatavan siirtämistä ammattimaisesti perintätoimintaa harjoittavalle yritykselle. Viivästyskorkoa voidaan periä eräpäivästä lukien.

Korkolain mukaan velalliselta voidaan periä viivästyskorkoa eräpäivästä lukien. Viivästyskorko voi olla kuluttajaperinnässä enintään Suomen Pankin puolivuosittain määrittämä viitekorko + 7 % ja yritysten välisissä kaupallisissa sopimuksissa viitekorko + 8 prosenttiyksikköä. Yritysperinnässä maksun on oltava maksun saajan käytettävissä viimeistään eräpäivänä, jotta maksaja välttyisi viivästysseuraamuksilta. Kuluttajansuojalain mukaan riittää, että kuluttaja maksaa laskun viimeistään eräpäivänä.

Perimistoimiston käyttäminen

Jos asiakkaasi ei maksumuistutuksenkaan jälkeen maksa laskuasi, on saatava syytä siirtää perintätoimistolle. Voit myydä laskusaatavat rahoitusyhtiölle, jolloin pääset eroon maksumuistutusten lähettämisestä ja saataviesi perinnästä. Tällöin raha laskusaatavista, sopimuksenmukaisella rahoitusprovisiolla vähennettynä, siirretään yrityksesi tilille yleensä 1–2 vuorokauden kuluessa. Samalla yrityksesi luottoriski pienenee ja maksuvalmius paranee. Yleensä perintätoimistot tekevät vuosisopimuksia, joka voi kattaa esimerkiksi perintäkirjeen lähettämisen ja yritysten trattaperinnän. Toimeksiantajayritys maksaa tietyn vuosimaksun ja varsinaiset perintätoimiston kulut maksaa velallinen. Jos saatavaa ei saada perittyä, peritään toimeksiantajalta tällöin sovitun suuruinen palkkio.

Ammattimainen perintätoiminta on Suomessa luvanvaraista. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää valtakunnallisesti toimiluvat perintätoiminnan harjoittamiseen. Luettelo luvan saaneista perintätoiminnan harjoittajista on sivuilla www.avi.fi. Luotettavia perimistoimistoja löytyy myös Suomen Perimistoimistojen Liiton sivuilta www.suomenperimistoimistojenliitto.fi.

Muista perintä

  • Noudata kuluttajansuojalain ja perintälain määräyksiä laskuttaessasi ja periessäsi kuluttajilta saataviasi.
  • Tee sopimus perintäpalveluista jo toiminnan alkuvaiheessa, ellei yrityksesi tee pelkästään käteiskauppaa.
  • Vertaile useamman perimistoimiston palveluja ja hintoja

 

 

 

 

Liiketoimintaosaaminen: Laskutus ja perintä

Jos yrityksesi ei tee pelkästään käteiskauppaa, on päätettävä, miten järjestää laskutus. Myös perinnästä on huolehdittava, ellet myy laskujasi rahoitusyhtiölle.

Laskutus

Kun asiakas tilaa tuotteen, voi mennä yrityksestä riippuen 1–5 päivää ennen kuin tuote toimitetaan asiakkaalle. Lasku taas lähetetään 1–5 päivän päästä tuotteen toimituksesta. Yritysten keskinäisissä  kaupoissa (b-to-b-kauppa) maksuajasta voidaan sopia. Tyypillisesti käytetään 14–30 päivän maksuaikoja. Maksuaika saa lain mukaan ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Toisin sanoen parhaimmassakin tapauksessa menee useita viikkoja jopa yli kuukausi tilauksesta ennen kuin rahat ovat yrityksen tilillä.

1. Pyri siis laskuttamaan valmiit tavarat tai palvelut mahdollisimman pian.

Kirjaa lasku jo valmiiksi laskutusta varten tarjouksena, myyntitilauksena tai laskuluonnoksena niin aikaisin kuin mahdollista. Laskun viivästyminen viikolla saattaa viivästyttää myös rahan saantia viikon.  Nopeasti saapuva lasku antaa asiakkaalle hyvän kuvan toiminnan ammattimaisuudesta.

2. Lähetä lasku asiakkaan toivomassa muodossa.

Käytä verkkolaskua, jos asiakas niin toivoo, sähköpostia, jos olette siitä sopineet tai perinteistä paperista laskua, mikäli et ole varma, miten asiakas laskun haluaa. Muista myös lähettää laskun liitteet. Ennen laskun lähettämistä tarkista vielä, että arvonlisäverolain vaatimukset laskumerkinnöistä täyttyvät, ja että asiakkaan ja laskun tiedot ovat oikein. Asiakkaalla ei ole velvollisuutta maksaa laskua, jos tiedot ovat  väärin.

3. Huolehdi laskujen arkistoinnista.

Yrittäjä on velvollinen säilyttämään kaiken kirjanpitoaineiston kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi päättyy. Jos tilikausi on päättynyt esimerkiksi 30.4.2017, tositteita on  säilytettävä 31.12.2023 asti.

4. Älä koskaan muokkaa lähetettyä laskua.

Voit muokata laskua siihen saakka, kun lähetät laskun asiakkaallesi ja kirjanpitoon. Hyvin tehdystä laskusta asiakkaan on helppo tarkistaa, että häntä on laskutettu sovitusti. Mikäli asiakkaalle   lähetettyyn laskuun jäi virhe, tulee lasku hyvittää ja tehdä uusi lasku tilalle.

 

 

Esimerkki

Yleiset laskumerkinnät (arvonlisäverolain mukaan)

  • laskun antamispäivä
  • juokseva tunniste
  • myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
  • ostajan arvonlisäverotunniste
  • käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ja yhteisökaupassa
  • myyjän ja ostajan nimi ja osoite
  • tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
  • tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
  • veron peruste verokannoittainja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
  • verokanta
  • suoritettavan veron määrä
  • verottomuuden tai käännetyn verovelvollisuuden peruste
  • muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

 Kevennetyt laskumerkinnät riittävät, jos… 

  • laskun verollinen summa on enintään 400 euroa
  • lasku annetaan vähittäiskaupassa tai muussa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa
  • lasku koskee tarjoilupalvelua tai henkilökuljetuksia, ei kuitenkaan edelleen myytäviksi tarkoitettuja palveluja
  • on kyse pysäköintimittareiden tai muiden vastaavien laitteiden tulostamista tositteista.

Kevennetyt laskumerkinnät ovat laskun antamispäivä, myyjän nimi ja Y-tunnus, myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne, suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain.

Perintä

Perintä on keino kotiuttaa avoimet saatavat yritykselle. Laskun eräpäivän määrittäminen Jos asiakkaasi ei maksa, on lähettävä maksumuistutus. Kuluttajasaatavassa laskun lähettämisen ja eräpäivän välille on jäätävä vähintään 14 päivää. Mikäli lasku jää maksamatta, maksullisen muistutuksen kuluttajalle voit lähettää aikaisintaan 14 päivän kuluttua laskun eräpäivästä. Yritysten välisessä perinnässä maksumuistutuksen lähettämiselle ei ole säädetty aikarajoja. Jos asiakkaasi ei maksa, on lähettävä maksumuistutus. Yleensä yritys itse lähettää yhden tai kaksi maksumuistutusta ennen saatavan siirtämistä ammattimaisesti perintätoimintaa harjoittavalle yritykselle. Viivästyskorkoa voidaan periä eräpäivästä lukien.

Korkolain mukaan velalliselta voidaan periä viivästyskorkoa eräpäivästä lukien. Viivästyskorko voi olla kuluttajaperinnässä enintään Suomen Pankin puolivuosittain määrittämä viitekorko + 7 % ja yritysten välisissä kaupallisissa sopimuksissa viitekorko + 8 prosenttiyksikköä. Yritysperinnässä maksun on oltava maksun saajan käytettävissä viimeistään eräpäivänä, jotta maksaja välttyisi viivästysseuraamuksilta. Kuluttajansuojalain mukaan riittää, että kuluttaja maksaa laskun viimeistään eräpäivänä.

Perimistoimiston käyttäminen

Jos asiakkaasi ei maksumuistutuksenkaan jälkeen maksa laskuasi, on saatava syytä siirtää perintätoimistolle. Voit myydä laskusaatavat rahoitusyhtiölle, jolloin pääset eroon maksumuistutusten lähettämisestä ja saataviesi perinnästä. Tällöin raha laskusaatavista, sopimuksenmukaisella rahoitusprovisiolla vähennettynä, siirretään yrityksesi tilille yleensä 1–2 vuorokauden kuluessa. Samalla yrityksesi luottoriski pienenee ja maksuvalmius paranee. Yleensä perintätoimistot tekevät vuosisopimuksia, joka voi kattaa esimerkiksi perintäkirjeen lähettämisen ja yritysten trattaperinnän. Toimeksiantajayritys maksaa tietyn vuosimaksun ja varsinaiset perintätoimiston kulut maksaa velallinen. Jos saatavaa ei saada perittyä, peritään toimeksiantajalta tällöin sovitun suuruinen palkkio.

Ammattimainen perintätoiminta on Suomessa luvanvaraista. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää valtakunnallisesti toimiluvat perintätoiminnan harjoittamiseen. Luettelo luvan saaneista perintätoiminnan harjoittajista on sivuilla www.avi.fi. Luotettavia perimistoimistoja löytyy myös Suomen Perimistoimistojen Liiton sivuilta www.suomenperimistoimistojenliitto.fi.

Muista perintä

  • Noudata kuluttajansuojalain ja perintälain määräyksiä laskuttaessasi ja periessäsi kuluttajilta saataviasi.
  • Tee sopimus perintäpalveluista jo toiminnan alkuvaiheessa, ellei yrityksesi tee pelkästään käteiskauppaa.
  • Vertaile useamman perimistoimiston palveluja ja hintoja

 

 

 

 

Yrittäjän työttömyysturva

Kuvalähde

Kuka on yrittäjä työttömyysturvassa?

Ansiosidonnaisen päivärahan saamisen edellytyksenä on yrittäjän työssäoloehdon täyttyminen. Palkansaajakassan jäsenellä on mahdollisuus katkeamattomaan työttömyysturvaan, jos hän siirtyy yrittäjäkassaan kolmen kuukauden kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta lähtien. Näin yrittäjän 15 kuukauden työssäoloehto, joka on ansiosidonnaisen päivärahan saamisen edellytyksenä, alkaa kertyä heti. Palkansaajasta yrittäjäksi siirtyvällä on yleensä myös ns. jälkisuojaoikeus. Tämä tarkoittaa oikeutta saada päivärahaa yrittäjyyttä edeltäneen palkkatulon perusteella, jos yritystoiminta lopetetaan jälkisuoja-ajan kuluessa. Jälkisuoja-aika yrittäjäksi siirtyvällä on yleensä 18 kuukautta yritystoiminnan aloittamisesta lähtien. Oikeus palkansaajaperusteiseen päivärahaan päättyy yrittäjän 15 kuukauden työssäoloehdon täytyttyä.

Yrittäjän ansiosidonnaisen päivärahan suuruus määräytyy kassaan liityttäessä valitun vakuutustason mukaisesti.

Ansiosidonnaisen päivärahan saamisen edellytyksenä on yrittäjän työssäoloehdon täyttyminen. Työssäoloehdolla tarkoitetaan, että yrittäjä on ollut kassan maksavana jäsenenä vähintään 15 kuukautta. Jotta jäsenyysaika voidaan lukea työssäoloehtoon, yrittäjyyden tulee olla laajuudeltaan olennaista. Toiminnan laajuus on olennaista, kun yrittäjän lakisääteisen eläkevakuutuksen perusteena oleva työtulo (YEL-vakuutetuilla vahvistettu työtulo)  on vähintään 12 564 euroa vuodessa. Eläkevakuutusmaksujen tulee myös olla maksetut.

Oikeus työttömyysetuuteen

Yrittäjällä on oikeus päivärahaan, kun hän on täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon ja on lopettanut yritystoimintansa todisteellisesti. Yritystoiminta katsotaan kokonaan lopetetuksi, jos yritys on asetettu konkurssiin tai selvitystilaan tai sen purkamisesta on tehty yhtiömiesten kesken sopimus tai on muuten ilmeistä, että yrityksen tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on loppunut.

Yritystoiminta katsotaan yleensä päättyneeksi, kun..

  • yritystoiminnan tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on loppunut

  • yrittäjä on luopunut YEL- tai MYEL-vakuutuksesta

  • yrittäjä on jättänyt Verohallinnolle ilmoituksen – yrityksen poistamiseksi ennakkoperintärekisteristä – yrityksen poistamiseksi työnantajarekisteristä ja – yrityksen poistamiseksi tai keskeyttämiseksi arvonlisäverovelvollisten rekisteristä

  • yrittäjä voi saada päivärahaa vaikka yritys jäisikin kaupparekisteriin, kunhan yllämainitut edellytykset täyttyvät

Yksityisen elinkeinonharjoittajan yritystoiminta katsotaan lopetetuksi myös, kun

  • tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on työnhakijan luotettavana pidettävän ilmoituksen mukaan päättynyt tai muuten on ilmeistä, ettei toimintaa enää jatketa

  • henkilö on luopunut mahdollisesta yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesta eläkevakuutuksesta.

Päivärahaa maksetaan ilman yritystoiminnan lopettamista, jos

  • henkilön työkyky on alentunut pysyvästi ja olennaisesti

  • yritystoiminta on luonnonolosuhteista johtuen kausiluontoista

  • yrittäjä on palkansaajaan rinnastettava, harvalukuisille toimeksiantajille työskentelevä henkilö, jolla ei ole kiinteää osto- tai myyntipaikkaa tai vastaavaa toimipaikkaa toiminnan harjoittamista varten

Työttömäksi jääneen yrittäjän tulee ilmoittautua työ- ja elinkeinotoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Paikallinen työvoimaviranomainen antaa työttömyyskassalle  lausunnon yrittäjän työttömyydestä. Kassa ei voi tehdä TE-toimiston lausunnosta poikkeavaa päätöstä.

Sivutoiminen yrittäjä

Sivutoimista yritystoimintaa tai enintään kaksi viikkoa kestävää yritystoimintaa harjoittavalla yrittäjällä voi olla oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen, jonka määrässä huomioidaan yritystoiminnasta saatavat tulot. Soviteltavaa ansiosidonnaista päivärahaa voi saada työttömyyskassan jäsen, joka on täyttänyt työssäolo- ja vakuutusehdon. Lisäksi hakijan tulee olla työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeielinkeinotoimistossa, työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä. Lisätietoja voi kysyä TE-toimistosta,yhteystiedot löydät osoitteesta www.te-palvelut.fi.

 

Asiakohdat: Muista yrittäjän työttömyysturvasta ainakin nämä asiat

Työttömyyskassan jäsenyys
Sinun täytyy hakeutua yrittäjän työttömyyskassan jäseneksi saadaksesi ansiosidonnaista päivärahaa.
Palkansaajasta yrittäjäksi
Työttömyysturva säilyy katkeamattomana, jos siirryt  palkansaajakassasta yrittäjäkassaan kolmen kuukauden kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta.
Päivärahan määräytymisperusteet
Yrittäjän ansiosidonnaisen päivärahan suuruus  määräytyy yrittäjäkassaan liityttäessä valitun vakuutustason mukaisesti, mutta ei saa ylittää eläkevakuutuksen vuosityötuloa. Työtulon täytyy kuitenkin olla vähintään 12 564 euroa vuodessa.

Yritystoiminnan aloittamisen muistilista

Kuvalähde

Toimenpiteet

Ennen yritystoiminnan aloittamista, käy nämä asiakohdat huolellisesti läpi ja mieti miten ne toteutat.

  1. Järjestä kirjanpito.
  2. Valitse tilitoimisto.
  3. Ota yrittäjän eläkevakuutus YEL kuuden kuukauden kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta.
  4. Liity jäseneksi yrittäjän työttömyyskassaan kolmen kuukauden kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta.
  5. Järjestä oma (yrittäjän) työterveyshuoltosi (vapaaehtoinen).
  6. Ota yrittäjän tarvitsemat vapaaehtoiset vakuutukset kuten yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus, oikeusturvavakuutus ja vastuuvakuutus.
  7. Tee ennakkoverohakemus Verohallinnolle (jos ei ole jo tehty perustamisilmoituslomakkeella).

Lomakkeet

  • Yksityinen elinkeinonharjoittaja Ennakkoverohakemuslomake VEROH 5010 tai Verokortti verkossa-palvelussa
  • Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö Ennakkoverohakemuslomake VEROH 5010 tai Verokortti verkossa-palvelussa
  • Osakeyhtiö Yhteisön ennakkoveron hakemus VEROH 5017
  • Osuuskunta Yhteisön ennakkoveron hakemus VEROH 5017

Vakuutukset

Yrittäjä tarvitsee myös vakuutuksia. Osa niistä on pakollisia, kuten YEL. Mutta myös yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi on hyvä olla olemassa vakuutuksia.

Asiakohdat

Yrittäjän eläkevakuutus YEL
Yrittäjän ainoa pakollinen vakuutus on yrittäjän työeläkevakuutus eli YEL-vakuutus, jonka yrittäjä ottaa valitsemastaan eläkevakuutusyhtiöstä viimeistään, kun yritystoiminnan alkamisesta on kulunut kuusi kuukautta. YEL-työtulon on vastattava sitä palkkaa, joka pitäisi maksaa ammattitaitoiselle henkilölle vastaavasta työstä. YEL:n perusteella yrittäjälle maksetaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä kuntoutustukea. Myös kaikkien Kelan päivärahojen, kuten sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäivärahan suuruus riippuu YEL-vakuutuksen perusteeksi ilmoitetusta yrittäjän työtulosta. Myös yrittäjän työttömyyskassan maksama mahdollinen ansiosidonnainen päiväraha vastaa suuruudeltaan korkeintaan YEL-työtulon mukaisia ansioita. YEL-vakuutus vaikuttaa myös perhe-eläketurvaan, jota maksetaan omaisille yrittäjän kuoleman jälkeen. Pelkkä yrityksen omistaminen ei riitä yrittäjäeläkkeen perusteeksi, vaan eläkevakuutus edellyttää työntekoa yrittäjänä.

Myös omistussuhde ja erilaiset yhtiömuodot vaikuttavat siihen, pitääkö yrittäjän ottaa YEL- vai TyEL-vakuutus eli työntekijän eläkevakuutus. YEL-vakuutuksen piiriin kuuluvat 18–67-vuotiaat henkilöt, jotka toimivat Suomessa yrittäjinä. Toiminnan tulee kestää yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Arvioitu työtulo tulee olla vähintään 7 645,25 euroa vuodessa (vuonna 2017). YEL-maksu on 18-52-vuotiaiden ja yli 62-vuotiaiden yrittäjien osalta 24,10 prosenttia ja 53-62-vuotiaiden osalta 25,60 prosenttia YEL-työtulosta. Uusi yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen maksuista ensimmäisten 48 kuukauden ajan. Vakuutusmaksu on siten 18–52-vuotiaiden ja yli 62-vuotiailla alkavilla yrittäjillä 18,798 prosenttia, 53–62 -vuotiailla alkavilla yrittäjillä 19,968 prosenttia YELtyötulosta. Vakuutusmaksu maksetaan 1, 2, 3, 4, 6 tai 12 kertaa vuodessa.

Yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus (tapaturmavakuutus)
  • Voidaan täydentää myös vapaaajan vakuutuksella
  • On vähennyskelpoinen kulu yritykselle
Keskeytysvakuutus
Turvaa liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuvaa tulojen menetystä.
Vastuuvakuutus
Korvaa tietyin edellytyksin toiselle aiheutuneen vahingon sekä vahingon selvittelyn ja mahdolliset oikeudenkäyntikulut. Edellytetään usein olevan
rakennus- ja siivousalalla toimivilla.
Oikeusturvavakuutus

Oikeusturvavakuutus korvaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, jotka voivat johtua esimerkiksi:

  • toimitus-, kauppa- tai urakkasopimuksesta
  • velan tai saatavan oikeellisuuden riitautumisesta
  • irtisanomis- tai palkkaerimielisyydestä
  • vuokrasopimussuhteesta.

Omaisuus ja liiketilat on myös hyvä vakuuttaa varkauden, murron, tulipalon sekä vesivahingon varalta. Pyydä tarjouksia eri vakuutusyhtiöistä ja tutustu vakuutusehtoihin tarkasti. Päätä vasta tämän jälkeen, mitä vakuutuksia otat.

 

 

Aineettoman omaisuuden suojaaminen

Aineettomat

Kuvalähde

Toiminimi yksilöi yrityksesi

Nimestään yritys tunnetaan, siksi yrityksen nimen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa. Kun sopiva nimi on katsottu, kannattaa ennen nimen rekisteröintihakemuksen tekemistä kaupparekisteriin tarkistaa alustavasti, ettei nimi ole jo käytössä toiminimenä, tavaramerkkinä tai verkkotunnuksena. Patentti- ja rekisterihallituksen Yrityksen nimipalvelussa (nimipalvelu.prh.fi) voit tutkia etukäteen, onko uudelle yritykselle pohtimasi nimi rekisteröitävissä. Palvelu on maksuton ja avoinna ympäri vuorokauden. Yrityksen nimen rekisteröitävyys tutkitaan Patentti- ja rekisterihallituksessa vasta, kun sitä koskeva   ilmoitus on saapunut vireille. Viestintäviraston sivuilta voit tarkistaa, onko haluamasi verkkotunnus vielä vapaa (www.viestintavirasto.fi).

Yrityksen ydinosaamisen suojaaminen

Ideoita on helppo kopioida. Siksi kannattaa suunnitella, miten voit parhaiten suojata oman ydinosaamisesi, liikeideasi ja tuotekehityksesi tulokset, jotta kilpailijat eivät ilman lupaa hyödy kustannuksellasi. Immateriaalilainsäädännön perusajatuksena on antaa suoja henkisen työn tuloksille. Jokaisella  yrityksellä on siten mahdollisuudet hyödyntää olemassa olevaa järjestelmää ja kartoittaa omat suojauskeinot jo liiketoimintaa suunniteltaessa. Patentti, tavaramerkki, hyödyllisyysmalli ja mallisuoja tuovat kilpailuetua niin yhdessä kuin erikseenkin käytettyinä. Yrityksen liiketoimintastrategiaan pohjautuva kirjallinen suunnitelma ydinosaamisen hallinnasta antaa hyvän pohjan suojauspäätöksille. Jos liikeideaasi liittyy teknisiä ratkaisuja, joita haluat suojata, älä julkista niitä ennen kuin keskustelet asiantuntijan kanssa. Julkistaminen estää esimerkiksi patenttisuojan saamisen.

Tavaramerkki erottaa tuotteen markkinoilla

Tavaramerkit ovat keskeisessä asemassa yritysten markkinointistrategiassa. Tavaramerkin ansiosta asiakkaat erottavat sinun yrityksesi tuotteet (tavarat tai palvelut) kilpailijoiden tarjoamista samanlaisista tai samankaltaisista tuotteista. Tavaramerkit ovat siten brändin rakentamisen perusta. Yrityksen kannattaa suojata tavaramerkkinsä hakemalla sen rekisteröintiä Patentti- ja rekisterihallitukselta. Tavaramerkin rekisteröinnillä saa yksinoikeuden merkin käyttämiseen tuotteiden tai palvelujen tunnuksena. Tavaramerkki voi olla esimerkiksi sana tai kuvio tai niiden yhdistelmä. Se voi olla myös iskulause,  kirjainyhdistelmä tai vaikka äänimerkki tai jokin muu merkki, jonka voi esittää graafisesti. Suomessa myönnetty tavaramerkki antaa suojaa kuitenkin vain Suomessa. Jos yritys haluaa suojata tuotteensa myös ulkomailla, suojaa voi hakea joko kansallisilla tai kansainvälisillä järjestelmillä kuten Madridin pöytäkirjan mukaisella kansainvälisellä rekisteröinnillä ja Euroopan unionin aluetta koskevan EU-tavaramerkin rekisteröintijärjestelmän kautta. Lisätietoja tavaramerkin hakemisesta on sivuilla www.prh.fi.

Verkkotunnus tuo yrityksesi asiakkaiden ulottuville

Verkkotunnus on numeerisen IP-osoitteen sanallinen muoto. Verkkotunnusta käytetään esimerkiksi www-osoitteissa tai sähköpostiosoitteissa. Suomen maatunnuspääte on .fi (muita päätteitä ovat esimerkiksi .com, .net, .org). Verkkotunnus voi muodostua kirjaimista, numeroista tai niiden yhdistelmistä ja esimerkiksi osoitteessa www.uusyrityskeskus. fi verkkotunnus on sana “uusyrityskeskus”. Verkkotunnuksen ei tarvitse olla sama kuin yrityksen nimen, vaan se voi olla vaikka myytävää tuotetta kuvaava lyhenne, jonka asiakas muistaa helposti. Verkkotunnus ei saa kuitenkaan loukata toisen suojattua nimeä tai tavaramerkkiä. Fi-verkkotunnuksen käyttäjän vastuulla on tarkastaa nimi- ja tavaramerkkirekistereistä, ettei verkkotunnuksen merkitsemiselle ole estettä. Hyvä verkkotunnus on osa yrityksen brändiä. Se vastaa itse rekisteröimääsi toiminimeä, aputoiminimeä tai sanatavaramerkkiä, eikä sekoitu toiseen verkkotunnukseen. Fi-verkkotunnus haetaan verkkotunnusvälittäjän kautta. Verkkotunnusten välitystoiminnan harjoittajiksi ilmoittautuneet löytyvät Viestintäviraston hakupalvelusta. Yleensä verkkotunnusvälittäjä tarjoaa myös verkkotunnukseesi liittyviä oheispalveluja, kuten sähköpostipalvelun, verkkosivutilaa ja nimipalvelimet. Lue lisää sivuilta www.viestintavirasto.fi > FI-verkkotunnus.

Tietoa kilpailuympäristöstä

Liiketoiminnan suunnittelussa kannattaa käyttää apuna Patentti- ja rekisterihallituksen (www.prh.fi) tarjoamia maksuttomia tietokantoja, joista voit helposti ja nopeasti tarkastaa toisten toimijoiden teollisoikeudet: toiminimet, tavaramerkit, suojatut mallit, hyödyllisyysmallit ja patentit. Selvitä muun muassa missä ja mitä on suojattu, ovatko suojat vielä voimassa toisin sanoen, onko tuotteellesi valmistus- tai markkinointiesteitä tai onko kehittämäsi ratkaisu upouusi ja siten mahdollisesti patentoitavissa.

 

Starttiraha ja soviteltu päiväraha

Starttiraha

Starttiraha on harkinnanvarainen tuki, jota voidaan myöntää päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtyvälle yritystoiminnan käynnistys- ja vakiinnuttamisvaiheessa. Starttirahaa voidaan myöntää myös henkilölle, joka aikoo laajentaa aiemmin aloitetun sivutoimisen yritystoiminnan päätoimiseksi. Starttirahalla helpotetaan yrittäjän toimeentuloa yritystoiminnan aloittamisen aikana. Starttirahaa voidaan myöntää samanaikaisesti useammalle yrittäjälle, jotka työskentelevät samassa aloittavassa yrityksessä. Starttiraha on verotettavaa eli ennakonpidätyksen alaista henkilökohtaista tuloa. Jokaisen yrityksen perustamista harkitsevan kannattaa hyvissä ajoin ennen yritystoiminnan käynnistämistä olla yhteydessä paikalliseen TE-toimistoon (www.te-palvelut.fi) ja selvittää mahdollisuutensa starttirahan saamiseen. Yritystoimintaa ei saa aloittaa ennen kuin TE-toimisto on tehnyt päätöksen starttirahasta. Starttirahaa voidaan myöntää enintään 12 kuukaudeksi. Starttirahapäätös tehdään jaksoittain. Ensimmäisen jakson pituus on kuusi kuukautta. Sen jälkeen yrittäjä voi hakea starttirahalle jatkoa, jonka pituus voi olla enintään kuusi kuukautta.

 

Starttirahan jatkohakemus on toimitettava TE-toimistolle voimassaolevan starttirahakauden aikana viimeistään noin kuukausi ennen starttirahakauden päättymistä. Jotkut TE-toimistot järjestävät starttirahan saaneille yrittäjille maksutonta kehittämispalvelua esimerkiksi myynnin tehostamiseen. Yrittäjä voi valita asiantuntijapalvelun TE-toimiston tarjoamista vaihtoehdoista. Starttirahahakemukseen liitetään liiketoimintasuunnitelma sekä kannattavuus- ja rahoituslaskelmat. Niiden tekemiseen saat apua uusyrityskeskusten yritysneuvojilta. Lisäksi tarvitaan todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus eli selvitys, onko hakijalla maksamattomia veroja. Todistuksen voi tilata esimerkiksi Verohallinnon internetsivujen kautta (www.vero.fi/verovelkatodistus) tai noutaa Verohallinnon toimipisteestä. Starttirahan määrä on työttömyysturvalain peruspäivärahan suuruinen ilman peruspäivärahan korotusosaa. Vuonna 2017 perustuen suuruus on 32,40 euroa päivässä. Starttirahaa maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa. Starttiraha maksetaan kerran kuussa jälkikäteen saajan tekemän maksatushakemuksen perusteella. Maksatushakemus on toimitettava ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselle (KEHA-keskus) kahden kuukauden kuluessa maksatusjakson päättymisestä.

 

TUEN MYÖNTÄMISEN EDELLYTYKSET

  • Starttirahaa voidaan myöntää, jos yrittäjällä on mahdollisuus saada liiketoiminta kannattamaan ja hänellä on kokemusta yrittämisestä tai yrittäjäkoulutusta.
  • Tuen täytyy olla tarpeellista yrittäjän toimeentulon kannalta.
  • Yrittäjän täytyy työskennellä päätoimisesti yrityksessä.
  • Starttirahapäätösten tueksi useimmat uusyrityskeskukset antavat TE-toimistoille lausuntoja aiotun yritystoiminnan edellytyksistä ja kannattavuudesta.

 

Asiakohdat: Starttiraha

Peruste 1.

Starttirahan hakijalla on tai hän hankkii riittävät valmiudet aiottuun yritystoimintaan ja aiottu yritystoiminta on luonteeltaan päätoimista ja sillä arvioidaan olevan jatkuvan kannattavan toiminnan edellytykset.

Peruste 2.

Starttirahaa ei myönnetä, jos aiotun yritystoiminnan arvioidaan turvaavan starttirahan hakijan kohtuullinen toimeentulo päätoimisen yritystoiminnan käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheessa.

Peruste 3.

Ei myönnetä, jos starttirahan arvioidaan vääristävän vähäistä enemmän samoja tuotteita tai palveluja tarjoavien välistä kilpailua. Starttirahaa hakeva henkilöasiakas on aloittanut päätoimiseksi katsottavan yritystoiminnan ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty.

Peruste 4.

Tukea ei myönnetä jos starttirahaa hakeva henkilö tai kyseessä oleva yritys on olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja tai henkilöllä tai yrityksellä on olennaisia yksityisoikeudellisia maksuhäiriöitä, ellei sitä erityisistä syistä pidetä tuen myöntämistä tarkoituksenmukaisena.

Starttirahaa ei voida maksaa, jos yrittäjäksi ryhtyvän toimeentulo on turvattu muulla tavalla kuten esimerkiksi palkkatuloilla, erilaisilla tuilla tai etuuksilla. Lisätietoa starttirahasta saat sivuilta www.te-palvelut.fi. Starttirahan myöntämisen ja maksamisen esteistä on säädetty tarkemmin julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetussa laissa.

Soviteltu päiväraha

Sovitellulla päivärahalla tarkoitetaan osittaisen työskentelyn ajalta maksettavaa työttömyysetuutta. Myös sivutoimisesti tai lyhytkestoisesti yritystoiminnassa työllistyvällä voi olla oikeus soviteltuun päivärahaan. Sovitellun päivärahan maksaminen yritystoiminnan ajalta edellyttää, että yritystoiminta on todettu TE-toimistossa sivutoimiseksi tai, että yritystoiminta kestää enintään kaksi viikkoa. Yli kaksi viikkoa kestävä päätoiminen yritystoiminta estää päivärahan maksamisen.

Yritystoiminta katsotaan työttömyysturvalain mukaan sivutoimiseksi, jos yritystoiminnan vaatima työmäärä on niin vähäinen, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Yritystoiminnan vaatima työmäärä on ratkaiseva eikä esimerkiksi yritystoiminnasta saatavien tulojen määrällä tai tulojen puuttumisella ole yleensä merkitystä.

Myös sivutoimisesti tai lyhytkestoisesti yritystoiminnassa työllistyvällä voi olla oikeus soviteltuun päivärahaan.Perustamisopas alkavalle yrittäjälle

TE-toimisto ratkaisee työttömyysetuuden maksamisen työvoimapoliittiset edellytykset ja antaa asiasta työttömyysetuuden maksajaa (työttömyyskassa tai Kela) sitovan lausunnon. Ratkaisun tekemistä varten TE-toimisto pyytää työnhakijalta selvitystä yritystoiminnasta. Sovitellun päivärahan määrä lasketaan siten, että päivärahasta vähennetään puolet 300 euron suojaosan ylittävästä tulosta. Enintään 300 euron tulo kuukaudessa sivutoimisesta tai lyhytkestoisesta yritystoiminnasta ei vaikuta päivärahaan. Lisätietoja yrittäjän sovitellusta työttömyysturvasta sivulla www.te-palvelut.fi.

Tiedot perustuvat Uusyrityskeskuksen julkaisuun “Perustamisopas alkavalle yrittäjälle 2017”.

en_USEnglish
en_USEnglish