Yritys maksaa tuloveroa yrityksen verotettavan tulon perusteella. Tuloveroja maksetaan ennakkoveroina sekä tarvittaessa jäännösveroina ja ennakon täydennysmaksuna. Tuloverotukseen vaikuttaa yritysmuoto. Arvonlisäveroa suoritetaan yleensä kuukausittain myynnin ja ostojen perusteella. Arvonlisäverotuksessa yritysmuodolla ei ole merkitystä. Yrittäjällä voi olla omassa tuloverotuksessaan sekä ansiotuloja että pääomatuloja.
Pääomatuloja ovat yrittäjän henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä, vuokrauksesta tai tuotoista saatavat tulot. Tällaisia ovat esimerkiksi korkotulot ja vuokratulot, luovutusvoitot sekä pörssiyhtiöstä saadut osingot. Myös osa yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan yritystulosta, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen tuloosuudesta sekä tavallisen osakeyhtiön jakamasta osingosta on pääomatuloa. Yrityksen varallisuudesta riippuu, kuinka suuri tämä osuus on. Pääomatulon vero on 30 prosenttia enintään 30 000 euron pääomatulojen osalta ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. Ansiotuloja ovat muun muassa palkka, eläke, etuus (esimerkiksi opintoraha ja kotihoidon tuki) ja korvaus (esimerkiksi työttömyyskorvaus). Ansiotulon vero on progressiivinen eli veroprosentti nousee, kun tulot kasvavat. Toisin sanoen suurituloisilla on suurempi veroprosentti kuin pienituloisilla. Ansiotulosta menevä vero muodostuu valtionverosta, kunnallisverosta ja mahdollisesta kirkollisverosta.
Kunnallisveron ja kirkollisveron määrä riippuu kunnasta ja seurakunnasta. Lisäksi verotuksen yhteydessä maksetaan YEL-työtulon perusteella 1,30 prosenttia sairaanhoitomaksua ja 0,95 prosenttia päivärahamaksua (vuonna 2017).
Tuloverotus eri yritysmuodoissa
Tutustu yritysmuotojen verotuskäytäntöihin oheisista asiakohdista.
Asiakohdat
Ennakkoperintärekisteri
Henkilö tai yritys, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, rekisteröidään Verohallinnon ennakkoperintärekisteriin. Ilmoittautuminen tapahtuu perustamisilmoituksella tai muutosilmoituslomakkeella, jos yrityksellä on jo Y-tunnus. Ennakkoperintärekisteriin pääsee, jos yrityksellä tai yrityksen vastuuhenkilöillä ei ole laiminlyöntejä verotuksessa. Verohallinto voi myös poistaa yrityksen ennakkoperintärekisteristä, jos tämä ei huolehdi veronmaksusta, ilmoitusvelvollisuudesta, kirjanpitovelvollisuudesta tai muista velvollisuuksistaan, jotka liittyvät verotukseen. Vain tavarakauppaa harjoittavalle yritykselle ennakkoperintärekisteröinti ei ole pakollinen. Kun elinkeinonharjoittaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen toimeksiantajansa ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä työkorvauksista, jotka hän maksaa. Mutta yrittäjän asiakkaalla on oikeus kotitalousvähennykseen vain silloin, kun työkorvauksen saava yrittäjä on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteriin kuulumisen voi tarkistaa maksuttomasta YTJ-yrityshausta (www.ytj.fi). Ennakkoperintärekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja huolehtii veroistaan itse maksamalla yleensä kuukausittain ennakkoveroa.
Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen
Oma-aloitteisia veroja ovat esimerkiksi arvonlisävero ja työnantajasuoritukset. Nämä tulee yrityksen itse laskea, ilmoittaa ja maksaa Verohallintoon säännöllisesti yrityksen verokauden mukaan. Ilmoitus tulee antaa, jos yritys kuuluu arvonlisävero- tai työantajarekisteriin, vaikka suorituksia ei joltakin verokaudelta olisi syntynyt – esimerkiksi yrityksellä ei ole ollut toimintaa tai palkanmaksua. Verokausi on pääsääntöisesti kalenterikuukausi. Yleinen eräpäivä sekä ilmoituksille että maksuille on kuukauden 12. päivä. Ilmoitukset tulee antaa sähköisesti ja suoritukset maksaa esimerkiksi Verohallinnon OmaVero-palvelussa.
Yhteenveto: Yritysmuotojen verotus
- Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, joiden tulos verotetaan yrityksen tulona.
- Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole erillisiä verovelvollisia, vaan yhtiön verotettava tulo jaetaan yhtiösopimuksen mukaisesti yhtiömiesten tulo-osuuksiksi, joista yhtiömiehet maksavat veroa.
- Yksityisen elinkeinonharjoittajan yrityksestä saama tulo verotetaan hänen henkilökohtaisena tulonaan.
Arvonlisävero
Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä sisällyttää eli laskee mukaan tavaran tai palvelun myyntihintaan. Arvonlisäverovelvollisia ovat lähes kaikki, jotka liiketoiminnan muodossa harjoittavat tavaroiden tai palvelujen myyntiä. Palvelun myyntiä on esimerkiksi tarjoilu-, konsultointi- ja kuljetuspalvelu.
Arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävätoiminta on mainittu arvonlisäverolaissa erikseen. Niihin liittyvistä hankinnoista ei saa myöskään vähentää arvonlisäveron osuutta. Tällaisia toimintoja ovat muun
muassa
- kiinteistöjen ja osakehuoneistojen myynti ja vuokraus
- terveyden- ja sairaanhoitopalvelut sekä sosiaalihuoltopalvelut
- arvonlisäverolaissa erikseen määritellyt koulutuspalvelut
- rahoitus- ja vakuutuspalvelut
- arvonlisäverolaissa erikseen määritellyt tekijänoikeuksista ja esiintymisistä saadut korvaukset
- postin yleispalvelut.
Jos yritys myy ainoastaan näitä tavaroita tai palveluja, se ei ole arvonlisäverovelvollinen, eikä sen tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi. Mikäli yritys harjoittaa ulkomaankauppaa, sen myynnin arvonlisävero on yleensä nolla prosenttia, mutta sillä on vähennysoikeus hankintoihin sisältyvään arvonlisäveroon. Yrittäjä tilittää valtiolle arvonlisäverot, jotka hän on kerännyt myynnin yhteydessä ja joista hän on vähentänyt omien ostojensa arvonlisäverot. Arvonlisäverolaki edellyttää pääsääntöisesti suoriteperusteisuutta eli arvonlisävero kohdistuu siihen ajankohtaan, jolloin myynti tai osto tosiasiallisesti tapahtuu. Vuoden 2017 alusta yrityksillä, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, on mahdollisuus tilittää myynnistä suoritettava arvonlisävero ja ostoista vähennettävä arvonlisävero maksuperusteisesti. Näin yritys voi kohdistaa myynneistä suoritettavan ja ostoista vähennettävän arvonlisäveron sille kuukaudelle, jolloin yritys saa maksun myynnistään tai se maksaa ostamansa tavaran tai palvelun.
Yritys voi siis itse valita, tilittääkö se arvonlisäveron suorite- vai maksuperusteisesti. Toisaalta mikrokokoiset liikkeen- ja ammatinharjoittajat saavat noudattaa maksuperusteista arvonlisäverotilitystä sen perusteella, että niiltä ei kirjanpitolaissa vaadita tilinpäätöstä. Se, kumpaa menettelyä soveltaa, vaikuttaa vähennyssääntöihin ja tilinpäätöskäsittelyyn. Jos yrityksen liikevaihto jää kahdentoista kuukauden mittaiselle tilikaudelle laskettuna alle 10 000 euron, sen ei tarvitse ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi. Yrittäjän kannattaa olla realistinen, kun hän arvioi yrityksen liikevaihdon suuruutta. Jos 10 000 euron raja ylittyy, vaikka yrittäjä on arvioinut, että liikevaihto on pienempi, täytyy arvonlisävero maksaa takautuvasti tilikauden alusta alkaen. Lisäksi tulee viivästysmaksuja. Myöskään ostotuotteiden arvonlisäveroja ei voi vähentää, mikäli yritys ei ole arvonlisäverovelvollinen. Yrittäjä voi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi myös, vaikka liikevaihto olisi alle 10 000 euroa kahdentoista kuukauden tilikaudessa. Arvonlisäverosta saa alarajahuojennuksen, jos yrityksen tilikauden liikevaihto jää alle 30 000 euron. Kun yrityksen tilikauden liikevaihto on enintään 10 000 euroa, yritys saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron. Tilitettävällä verolla tarkoitetaan tilikauden myynnin verojen ja ostojen verojen erotusta. Alarajahuojennukseen oikeuttavaa liikevaihtoa laskettaessa mukaan ei lueta arvonlisäveron osuutta.
Jos liikevaihto on vähintään 10 000 euroa, mutta alle 30 000 euroa, lasketaan huojennus seuraavasti:
Jos arvonlisäverovelvollinen yrittäjä ostaa toiselta verovelvolliselta tavaran tai palvelun, jonka hintaan sisältyy arvonlisäveroa, hän voi vähentää tämän arvonlisäveron siitä verosta, jonka hän tilittää valtiolle. Näin voi tehdä silloin, kun näitä tavaroita tai palveluja käytetään arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Ostosta täytyy silloin olla olemassa lasku tai käteiskuitti, josta näkyy, että hintaan on sisältynyt vero ja veron määrä eriteltynä verokantojen mukaan. Arvonlisäverosta tuonnissa, viennissä ja muissa kansainvälisissä tilanteissa on säädetty erikseen. Näissä tapauksissa kannattaa selvittää asiat verotoimiston tai kirjanpitäjän kanssa. Rakennuspalvelujen ja metalliromun myynnissä on Suomessa käytössä niin sanottu käännetty verovelvollisuus. Myyjän lasku on ilman arvonlisäveroa ja ostaja lisää arvonlisäveron omaan suoritettavaan arvonlisäveroonsa ja vähentää sen vähennettävässä arvonlisäverossa, jos hankinta tulee vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Verovelkarekisteri
Verovelkarekisteri on julkinen palvelu, josta voi tarkastaa tiedot minkä tahansa yrityksen ja yksityisen elinkeinonharjoittajan veroveloista ja oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen laiminlyönneistä. Verovelkarekisterin tietoja pääsee katsomaan Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän verkkopalvelun kautta (www.ytj.fi). Yritysten tiedot ovat kaikkien katsottavissa. Sen sijaan elinkeinonharjoittajien (toiminimien) verovelkatietoja voivat katsoa vain tunnistautuneet käyttäjät. Tunnistautuminen tapahtuu Katso-tunnisteella. Haku tapahtuu nimellä tai Y-tunnuksella. Verovelkarekisterissä olevan verovelan julkaisuraja on 10 000 euroa.